Toivoton rakenneuudistus

Hallituksen odotettu rakennepoliittinen ohjelma on  julkaistu.  Pääministerin mukaan se viitoittaa Suomen takaisin kasvu-uralle. Mielestäni toiveajattelua.  Ei näillä valinnoilla vielä suosta nousta, vaan lisää vajotaan.

Kävin läpi julkisuuteen annetun materiaalin ja onnistuin virkamieskielen takaa löytämään ylimalkaisen listan säästöaihioista sekä joidenkin palveluiden tarpeellisuuden arvioinnista. Toimenpiteiden tulokset jäävät suurelta osin odottamaan toteutumistaan vuosille 2015-16. Tilanteessa, missä Suomen julkisen sektorin osuus on saavuttamassa 60% bkt:stä, hallituksemme nyhrää pikkuasioiden kimpussa, joilla ei saavuteta pysyvää  eikä riittävää käännettä surkeaan kehitykseen.

Suomen suurin ongelma on paisunut julkinen sektori, ensi vuonna  jo suurin EU - maista suhteutettuna bkt:hen. Viimeisen viiden vuoden aikana julkisten työpaikkojen määrä on kasvanut 40 000 eli yksityisen sektorin työvoimavähennykset ovat suurelta osin siirtyneet julkisen sektorin työpaikoiksi ja näin Suomen työllisyysluvut ovat pysyneet hillittyinä verrattuna EU - alueeseen.   Kun puhutaan oleellisesta rakennemuutoksesta, on lupa odottaa, että hallituksen toimenpiteet kohdistuvat terävästi leikkaamaan tätä pöhötystä tai korvaamaan nykyiset toimintatavat uusilla ja tuottavimmilla teknologian mahdollisuuksiakaan unohtamatta. Hallitus  myöntää, että työpaikkojen kasvu tulee jatkumaan julkisella puolella, ja toivoo toimenpiteiden vain hidastavan kehitystä.

Suurin menoerä on tunnetusti terveydenhuollon sektori, jota nyt yritetään saada kuntoon esim. säästämällä vanhusten laitospaikoissa 300 milj. euroa siirtämällä mummoja ja pappoja kotihoitoon. Ottamatta kantaa hoitomuotojen paremmuuteen, niin ihmetyttää, että säästöt kohdistetaan juuri sinne, mihin yleinen mielipide on halunnut lisää panoksia. Lisää vaippoja, runsaammin voimavaroja  peruspalveluun, monipuolisempaa ravintoa, harkitumpaa lääkitystä. Lyhyesti ihmisarvoisempaa elämää. Tuntuu, että säästäminen on aloitettu tahoista, joilla ei ole omia lobbareita ja eturyhmiä valvomassa, mikä olisi asiakaslähtöisesti ajatellen heille hyväksi. Eri etujärjestöt ovat kilvan kiitelleet rakenneuudistusta - selvä viesti, ettei heidän jäsenistönsä ole merkittävimmin joutunut toimenpiteiden kohteeksi.

Minkälainen arvopohja vallitsee yhteiskunnassa, joka heikentää ensimmäisenä vanhusten, lasten ja työttömien olosuhteita? Koko vuosi on mediassa kohuttu ahneudesta ja kohtuuttomuudesta koskien johdon palkitsemisjärjestelmiä, monia työsuhdekäytäntöjä, julkisen hallinnon organisaatioiden outoja työmatkakohteita, edustuskäytäntöjä ja hintavia tilaratkaisuja. Nyt  kohtuuttomuutta toteutetaan suhteessa heikompiosaisiin, joiden tulee ensimmäisenä pistää roponsa yhteiseen säästölippaaseen. Humaaninen hallinto korostaisi hyvempiosaisten ensisijaisuutta. Julkisen hallinnon piirissä löytyisi kyllä etuja leikattavaksi ilman että seuraukset tekisivät edes henkilökohtaisesti kipeätä.

Terveydenhoidon tuottavuustalkoissa olisi paljon säästettävissä ajattelemalla toimintaprosessit uusiksi eli oikealla rakennemuutoksella. Tästä oli hiljan hyvä esimerkki mediassa Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirissä tehdyistä ratkaisuista, missä löytyi talonpoikaisjärkeä käyttäen lisää tehokkuutta ja parempaa palvelua. Näiden hyvien käytäntöjen levittäminen vaikkapa sosiaali- ja terveysministeriön ohjauksessa läpi sairaanhoitopiirien voisi tuoda paljon varmemmin kaivattuja säästöjä. Kun toiminnan yksinkertaistamista tuettaisiin joustavilla tietojärjestelmäratkaisuilla, itsediagnoosilaitteilla, robotiikalla ym, niin voisi olla seurauksena, ettei vireillä olevan Apotin tapaisia miljardiluokan mammuttijärjestelmiä edes tarvittaisi.

Suomen kilpailukyvyn ongelma ratkeaa vain yksityisen sektorin toimenpiteiden kautta, mutta valtio voi helpottaa yritysten pärjäämistä luomalla edellytyksiä työpaikkojen luontiin, investointeihin ja tutkimus- sekä kehitystoimintaan. Rakenneuudistuksen olisi pitänyt suunnata toimenpiteitä helpottamaan yksityisen sektorin työllistämistä, nuorisotyöttömyyden vähentämistä, uusien yritysten perustamista sekä rahoituksen saantia.

Viime vuosina hallitus on teettänyt lukuisia selvityksiä ja raportteja Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi. Ehdotettuja toimenpiteitä ei ole siirretty eteenpäin päätöksentekoon ja ei niitä näy tässä rakenneuudistuslistassakaan.  Liian laajapohjaisesta hallituksesta ei näytä löytyvän yksimielisyyttä niiden käyttöön. On puoueiden kannalta turvallisempaa liikkua pilkun väärällä puolella. Omassa toivelistassani olivat korkealla byrokratian vähentämistalkoot ja huonojen käytäntöjen uusiminen, alv- rajan merkittävä korotus, lomaltapaluurahan poisto kaikilta, satsaus nopeisiin verkkoyhteyksiin koko Suomessa, kokeilualueita prototyyppisiin teknologiasatsauksiin liikenteessä, koulutuksessa ja terveydenhuollossa.

Roomalainen senaattori Cicero laati yli 2000 vuotta sitten manipulatiiviset ohjeet politiikoille kansan pitämiseksi tyytyväisenä. Viimeinen kymmenestä kehotuksesta oli toivon antaminen, vaikkei siihen olisi aihettakaan.  Hyvin käytetty rakenneuudistus on tuottavuuden parantamisväline, jolla saavutetaan pitkäaikaisia muutoksia ongelmiin ja löydetään uusia etenemisteitä, jotka luovat muutosvastarinnan lisäksi myös toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Tämä rakennemuutosohjelma ei luo toivoa eikä tulevaisuutta.