lauantai 11. tammikuuta 2014

Hälytyskellojen pitäisi soida!



Kansantaloutemme moottori yskii entistä kiivaammin hallituksen edetessä uudistuksissaan liian hitaasti sekä  pienin askelin. Kaikki voimavarat pitäisi keskittää työpaikkojen luomiseen. Nalle Wahlroosia lainaten "vain työn tekeminen pitää talouden rattaat liikkeellä".

Työpaikat ovat tunnetusti syntyneet viime vuodet enenevässä määrin julkiseen hallintoon, jossa  siis tarvitaan rakenteellisia muutoksia, joiden läpivienti vie vuosia. Niitä kiireellisempää olisi  harjoittaa politiikkaa, missä yksityiselle sektorille saadaan aikaiseksi työpaikkojen kasvua.

Olemme tottuneet olemaan kärkijoukoissa monissa kansainvälisissä vertailuissa, mutta nyt olemme ykkönen EU-alueella palkkakustannusten kehityksessä suhteessa tuottavuuteen.  Etenkin vuosien 2007 - 2009 työmarkkinaratkaisut olivat Suomelle tuhoisia ( raportti, sivu 5 kuva). Suomen teollinen pohja rapautuu vauhdilla, kauppatase on negatiivinen ja jatkuvasti tulee lisää YT-neuvotteluja eri toimialoilla. Lisäksi velkaantumisen nopeus lisää velanhoitokuluja ja näin ei synny voimavaroja kansantalouden uudistamiseen. Yhä harvemmalla on varaa maksaa tuotteista ja palveluista suomalaisen työn hintatasolla sekä kotimaassa että vientikohteissa. Tämän seurauksena kotimaisetkin yritykset suuntaavat työpaikkainvestointinsa Suomen ulkopuolelle.

Valo löytyy vain työpaikkojen kasvua luovista investoinneista ja keskeisin lääke on löytää pikaisesti keinoja niiden suuntaamiseksi maahamme. Kyse ei ole yksittäisistä pienistä askelista vaan kunnollisesta kansallisesta strategiasta käytännön toimenpiteineen. Hallitus on ansioitunut teettämään raportteja ja selvityksiä Suomen tulevaisuuden kilpailukyvystä, mutta välttämättömät ja välittömät toimenpiteet on laiminlyöty ja Suomen talous on saatu kuralle.

Eivät toimenpiteet mahdottoman vaikeita ole, kunhan niistä löydetään yksimielisyys:
- yritysten toimintaedellytyksiä voi parantaa helpostikin verotussektorilla: luovutaan pienten osakeyhtiöiden sivuuttamisesta verotuksessa;  nostetaan arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa merkittävästi; jätetään toteuttamatta myöhässä olevien alv-tilitysten julkistamistiedot ja muutetaan sen sijaan tilitysten maksuperusteet toteutuneen kassavirran mukaan; ... Suomi on muutaman ison yrityksen ohella pienyritysten maa ja niissä kasvun mahdollisuudet tulisi saada aikaiseksi.
- luovutaan työmarkkinajärjestöjen toimesta turhista ja vahingollisista säätelytoimenpiteistä ja lisätään edelleen joustavuutta. Miksi palkkoja pitää korottaa yrityksissä silloinkin, kun ne tekevät tappiota?  Miksi sama palkka ihan eri tilanteissa olevissa yrityksissä? Miksi hyvä ja huono tekijä pitää palkita tasavertaisesti? Miksi ikääntyminen nähdään korotusautomaattina, vaikka monissa ammateissa työkyky iän mukana heikkenee? Miksi tietyn kelloajan ulkopuolinen työ pitää maksaa korotettuna, vaikka se sopii paremmin työntekijälle? Miksi niin moni asia on tabu työelämäkeskustelussa?

Sovitaan kilpailukykyä nostavista työaika-, eläkeaika- ja erikoiskorvausjärjestelyistä vaikkapa vain määrävuosiksi, jos ei kantti kestä pysyviä ratkaisuja. Arvioidaan nykytilanteessa, onko työnantajan velvollisuutena vastata  kaikista niistä patruuna-aikojen eduista, mihin on totuttu, kuten lomien pituudet, vakuutukset, lomaedut, terveydenhuollon laajuus jne.   Luovutaan yleissitovuudesta, vapautetaan työajat yrityksen tarpeisiin, sovitaan eläkekatto, lisätään oppisopimusten käyttöä,vähennetään byrokratiaa ja uudistetaan lainsäädäntöä tulevaisuuden haasteisiin.

- panostetaan, vaikka velkarahalla tuottavuuden nostamiseen automaation, robotiikan ja digitalisoinnin avulla. Suunataan julkiset tuet uusille liiketoiminta-alueille ja poistetaan vähitellen kainalosauvat kuolemaan tuomituilta yrityksiltä. Lisätään läpinäkyvyyttä yhteisten varojen käytössä ja puututaan korruptioon.

Parhaiten kansainvälisessä kilpailussa pärjäävät maat, jotka rohkeasti ovat edelläkävijöitä uusien tuotteiden ja tuottavuustyökalujen kehittämisessä. Tähänhän meillä Suomessa on hyvää insinööriosaamista. Liikkeellä on paljon uusia mahdollisuuksia vaikkapa terveysteknologian, lähitulostuksen ja liikenneautomaation alueella perinteisten toimialojemme uudistumisen lisäksi.

Tärkeintä on löytää kadoksissa oleva suomalainen sisu ja pärjäämisen ja uudistumisen intohimo. Tämä on haaste myös yksilöille, sekä työssä käyville että työtä haikaileville. Hyvinvointiyhteiskunta meni jo.  Edessä on vain heikkeneviä vaihtoehtoja kaikille, ellemme yksilöinä löydä yhteistä tekemisen meininkiä. Yhteisöllisyyttä lisää arkeemme, heikommista huolehtimista ja rehellisyyttä suhteessa yhteiseen hyvään.

Muutostilanteissa demokratia tuntuu toimivan huonosti; lähestyvät vaalit estänevät poliittisen innostumisen yhteisiin talkoisiin. Harmi, että meillä on vallaton presidentti-instituutio.  Hätäkellot jatkanevat soimistaan.

Kuva: Marika Pentikäinen; Tshernobyl






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Poistan asiayhteyteen kuulumattomat kommentit, jolleivat ne mielestäni tue omien arvojeni mukaista toimintaa:)