 |
| Kuva:Marika Pentikäinen |
Olemme velkaantuneet viime vuodet kiivaaseen tahtiin. Syy osin maailmatalouden trendeissä, mutta paljon myös on ollut itse aiheutettua sopeutumattomuutta käynnissä olevaan murrokseen. Faktat ovat karuja.
Valtion ja kuntien yhteinen velka kohoaa tänä vuonna yli 59%:iin bkt:stä. Lukuina valtonvelka kolkuttelee 100 miljardia euroa ja kuntien yhteinen velka 16 miljardia. Jos rakennemuutoksia ei tehdä, niin velat jatkavat kasvuaan vuosittain 10%-20%:lla. Henkilöä kohti julkista velkaa on nyt jo lähes 20 000 e. Työssäkäyviä kohti tämä merkitsee n 44 000 e:n osuutta.
Viisi vuotta sitten julkinen velka oli 34% bkt:stä, joten muutos on ollut huima.
Julkisen velan lisäksi olemme velkaaantuneet myös yksityishenkilöinä. Kotitalouksien velkaantuneisuus on jo 118 % vuosituloista. Tässä suhteessa olemme toistaiseksi eurooppalaista keskitasoa, mutta IMF on lisännyt jo Suomen Euroopan riskimaiden luokkaan. Koko velkamäärä on nyt n 126 miljardia. Työssäkävijöitä on 2,3 milj kpl. Jokaista työssäkäyvää kohti tätä henkilökohtaista velkaa on n 44 000 e. Näin jokaista työpaikkaa kohti on ladattuna julkista ja yksityistä velkaa yhteensä lähes 90 000 e.
Lisäksi yrityksillä on velkaa 200 mrd euroa. Eläkevastuut ovat n 600 miljardia e, jotka ovat siis nykyään eläkkeellä olevien maksamattomia eläkkeitä. Velkapuolelle voinee myös laskea rakennetun ympäristön korjausvastuut. Velkaa löytyy myös ev-lut. kirkolta, järjestöiltä ym.
Nopeaa velkaantumista on helpottanut matala korkokanta. Viimeisestä 4 miljardin lainastaan tammikuussa Valtiokonttori joutui tosin maksamaan aiempia korkoja kovemman hinnan. Nyt valtion korkoihin menee lähes 2 miljd e, mutta korkojen hiipiminen ylöspäin lisää tuskaa tulevaisuudessa.
Velan vastapainona on aiheellista tarkastella omaisuutta. Valtion osakeomistuksen arvo on noin 17 miljardia eli omaisuutta myymällä ei velkaongelma ratkea. Valtion rakennuskannan arvo liikkunee 5 miljardin tasossa ja sisältänee merkittäviä korjausvastuita. Valtion maa sekä metsäomaisuus, 12 milj ha ovat aiheuttaneet myyntituloja vuosittain vain muutamia kymmeniä miljoonia. Keskusteluissa vedotaan usein, että muutkin maat ovat velkaisia, mutta vertailua voi tehdä vain suhteessa omistuksiin. Suomen velat ovat suhteessa omaisuuden määrään korkeat. Velkainen maa on riskien kohteena monesta suunnasta ja aina riippuvainen velkojien tahtotilasta.
Velanhoito on mahdollista vain talouskasvun vallitessa. Käynnissä oleva poliittinen keskustelu kiistelee velanhoidon ajoituksesta. Vaarantuuko talouskasvu, jos nyt pyritään taittamaan tulevaa velkaantumista sopeutumistoimin? Järkevämpää olisi puhua keinoista, joilla kuluja voidaan karsia vaarantamatta vientiä tai kotimaista kysyntää. Niitä ovat monet asiantuntijat luetelleet jo vuosia. Koska kyse on aina jonkun intressiryhmän saavutetuista eduista, niin poliittista tahtotilaa leikkauksin ei ole löytynyt.
Kaikkein tärkeintä olisi keskustella niistä toimenpiteistä, joilla Suomi saadaan takaisin kasvu-uralle. Maailma on täynnä mahdollisuuksia pienelle, osaavalle kansakunnalle. Etenkin nyt kun globaalin kaupankäynnin rakenteet murtuvat, teknologia luo kiihtyvällä vauhdilla uusia mahdollisuuksia ja tietoverkkojen avulla koko maapallon väestö on tavoitettavissa osaamisellemme muutamalla klikkauksella.
Mielestäni oleellista ei ole puolueiden nimissä kiistellä velkaantumisen nopeudesta, vaan hallituksen tehtävänä on ajaa Suomen etua ja ryhtyä niihin velkaantumista taittaviin sopeutustoimiin, jotka eivät suoraan heikennä kansantalouden kehitystä vaan pikemminkin nopeuttavat lamasta selviytymistä ja mahdollistavat panokset uusien osaamisten kehittämiseen.
Ehkäpä poliittista keskustelua parantaisi, kun eduskunnan istuntosalin seinällä olisi koko ajan näkyvissä reaaliaikaiset velkakellot sekä valtion, kuntien ja yksityistalouksien osalta, tieto eläkevastuista, korkomenot sekä mittari, joka kuvaisi tehtyjen päätöksien vaikutuksia tilanteeseen.
Yksityishenkilönäkin olisi mielekästä seurata näitä eri tahoja kuvaavia kansantalouden tunnuslukuja, kunhan ne jostain pystyisi yhteismitallisina saamaan esille. Nyt vaikuttaa siltä, että oleellinen tieto hukkuu detaljien mereen ja näin aihepiiri pyörii mielipiteiden taistelutantereena.
Kyse on meidän kaikkien lasten ja lastenlasten tulevaisuudesta. Iltasatu voisi alkaa: Olipa kerran hyvinvointivaltio Suomi, joka nautti liian kauan saavutettujen etujen mukavuudesta ja jätti velat tuleville sukupolville.
Nopeaa velkaantumista on helpottanut matala korkokanta. Viimeisestä 4 miljardin lainastaan tammikuussa Valtiokonttori joutui tosin maksamaan aiempia korkoja kovemman hinnan. Nyt valtion korkoihin menee lähes 2 miljd e, mutta korkojen hiipiminen ylöspäin lisää tuskaa tulevaisuudessa.
Velan vastapainona on aiheellista tarkastella omaisuutta. Valtion osakeomistuksen arvo on noin 17 miljardia eli omaisuutta myymällä ei velkaongelma ratkea. Valtion rakennuskannan arvo liikkunee 5 miljardin tasossa ja sisältänee merkittäviä korjausvastuita. Valtion maa sekä metsäomaisuus, 12 milj ha ovat aiheuttaneet myyntituloja vuosittain vain muutamia kymmeniä miljoonia. Keskusteluissa vedotaan usein, että muutkin maat ovat velkaisia, mutta vertailua voi tehdä vain suhteessa omistuksiin. Suomen velat ovat suhteessa omaisuuden määrään korkeat. Velkainen maa on riskien kohteena monesta suunnasta ja aina riippuvainen velkojien tahtotilasta.
Velanhoito on mahdollista vain talouskasvun vallitessa. Käynnissä oleva poliittinen keskustelu kiistelee velanhoidon ajoituksesta. Vaarantuuko talouskasvu, jos nyt pyritään taittamaan tulevaa velkaantumista sopeutumistoimin? Järkevämpää olisi puhua keinoista, joilla kuluja voidaan karsia vaarantamatta vientiä tai kotimaista kysyntää. Niitä ovat monet asiantuntijat luetelleet jo vuosia. Koska kyse on aina jonkun intressiryhmän saavutetuista eduista, niin poliittista tahtotilaa leikkauksin ei ole löytynyt.
Kaikkein tärkeintä olisi keskustella niistä toimenpiteistä, joilla Suomi saadaan takaisin kasvu-uralle. Maailma on täynnä mahdollisuuksia pienelle, osaavalle kansakunnalle. Etenkin nyt kun globaalin kaupankäynnin rakenteet murtuvat, teknologia luo kiihtyvällä vauhdilla uusia mahdollisuuksia ja tietoverkkojen avulla koko maapallon väestö on tavoitettavissa osaamisellemme muutamalla klikkauksella.
Mielestäni oleellista ei ole puolueiden nimissä kiistellä velkaantumisen nopeudesta, vaan hallituksen tehtävänä on ajaa Suomen etua ja ryhtyä niihin velkaantumista taittaviin sopeutustoimiin, jotka eivät suoraan heikennä kansantalouden kehitystä vaan pikemminkin nopeuttavat lamasta selviytymistä ja mahdollistavat panokset uusien osaamisten kehittämiseen.
Ehkäpä poliittista keskustelua parantaisi, kun eduskunnan istuntosalin seinällä olisi koko ajan näkyvissä reaaliaikaiset velkakellot sekä valtion, kuntien ja yksityistalouksien osalta, tieto eläkevastuista, korkomenot sekä mittari, joka kuvaisi tehtyjen päätöksien vaikutuksia tilanteeseen.
Yksityishenkilönäkin olisi mielekästä seurata näitä eri tahoja kuvaavia kansantalouden tunnuslukuja, kunhan ne jostain pystyisi yhteismitallisina saamaan esille. Nyt vaikuttaa siltä, että oleellinen tieto hukkuu detaljien mereen ja näin aihepiiri pyörii mielipiteiden taistelutantereena.
Kyse on meidän kaikkien lasten ja lastenlasten tulevaisuudesta. Iltasatu voisi alkaa: Olipa kerran hyvinvointivaltio Suomi, joka nautti liian kauan saavutettujen etujen mukavuudesta ja jätti velat tuleville sukupolville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Poistan asiayhteyteen kuulumattomat kommentit, jolleivat ne mielestäni tue omien arvojeni mukaista toimintaa:)