Puoluepolitiikka synnyttää ahneutta

Kuva: Marika Pentikäinen

Olen pohdiskellut kohtuuden ja ahneuden veteen piirrettyä viivaa Kevan työsuhde-etuja koskevassa jupakassa. Eläkelaitosten parissa on jo aiemmin  todettu kohtuuttomuutta palkkausratkaisuissa. On maksettu poikkeuksellisen korkeita korvauksia ihmisille, jotka vastaavat muiden työssäkävijöiden nykyisistä ja tulevista eläkeansioista.  Heidän ammattitaitonsa ja osaamisensa pitäisi mahdollistaa eläkevarojen maksimaalinen tuotto lainsäädännön puitteissa.

Vakanssit ovat  ajautuneet osaksi poliittista pelikenttää " sulle-mulle" nappuloiksi ilman, että tehtäviin edes yritettäisiin hakea päteviä alan osaajia. Kevan toimitusjohtajaksi silloisessa poliittisessa tilanteessa riitti keskustapuolueen jäsenkirja ja järjestötausta. Vaihtopakettiin kuului Kuntaliiton toimitusjohtajuus kokoomuksen jäsenkirjan omaavalle. Näillä vaihtopäivillä puolueiden edustajat nokittavat tavallaan myös työsuhde-eduilla toisiaan. Uskoisin, että  poliittisin perustein valituille toimitusjohtajille tarjotaan työsuhde-etuja ilman että heidän edes itse tarvitsee niitä pyytää. Yrityksen hallitus on etujen antajana myös vastuussa niiden kohtuullisuudesta. Poliittinen peli vain vie kohtuuden mennessään.

Tämä on taas yksi niistä maan tavoista, jotka kuuluisi laskea korruptiotilastoihin. Poliittiset virkanimitykset ovat eräänlainen käyntivoima puoluejäsenyyksiin. Jäsenkirjan avulla ja oikeanlainen tutkinto taustalla yksilön on mahdollista onnistua pääsemään mukaan lottoarvontaan. Tässä tapauksessa arpajaisvoittona on työelämän ura omasta kokemuksesta ja osaamisesta riippumatta korkealla yhteiskunnallisella statuksella, kunhan vaan hoitaa suhteensa puoluetoimistoon eli pääsee osaksi verkostoa; siinäkin korruption mahdollisuus.  

Olisi kiinnostavaa tietää, paljonko Suomessa on johtajatason työsuhteita, jotka ovat poliittisten intohimojen kohteena sekä kunnissa että valtiolla ja niitä lähellä olevissa liikeyrityksissä ja yhteisöissä. Näiden työpaikkojen kohdalla tulisi edellyttää vielä tiukempia pelisääntöjä ja käytäntöjä kuin mitä esim. valtion  omistajaohjauksen alla toimivissa  yrityksissä, joissa kuitenkin monissa toimitaan kilpailutilanteessa yksityisen sektorin kanssa. 

Kohtuullisuus elää avoimessa ja läpinäkyvyyttä korostavassa poliittisessa järjestelmässä. Suomen puoluepoliittinen kenttä elää tässä suhteessa mennyttä ahneuden aikaa ja  siitä myös populistiset liikkeet saavat voimansa.

Keva toi esille pienen hippusen nykytodellisuutta johdon poliittisissa työsuhde-eduissa keskellä maan taloustilannetta, missä kaikki joutuvat tinkimään saavutetuista eduista. Työsuhdeasunnot ja - autot, virka-autot, lomaedut, virkamatkat jne olisivat hyvä uudelleen arvioinnin kohde yhteisissä säästötalkoissa, jos varsinaiseen ahneuden syyhyn,  poliittisiin virkanimityksiin ei haluta puuttua. 

Kevan tapauksen kohdalla on esille tullut suuruusluokaltaan todella mitättömiä väärinkäytöksiä. Juuri sopivia iltapäivälehtien otsakkeisiin. Niiden takana onneksi näkyy selvästi rähmettyneet työsuhdekäytännöt. Toimitusjohtajana kyllä itse eroaisin. Media tuskin lopettaa tähän, vaan jatkaa vaaleihin saakka kaivelua, osana puoluepoliittista peliä.