Kevan tapahtumat ovat paljastaneet koko työeläkejärjestelmän uusimistarpeen
kohti avointa ja läpinäkyvää toimintarakennetta.
Työeläkelaki syntyi 1960-luvun alussa ja kuvastaa senaikaista
yhteiskunnallista arvomaailmaa. Kyse on ikään kuin isännättömästä rahasta, joka
"kuuluu" eläkelaitosten omalle organisaatiolle. Asiakkaana
pidetään työnantajia, joista yksityisellä puolella voidaan kilpailla takaisinlainauksella
ja sen ehdoilla - siis eläkkeensaajien varoilla. Tämä arvomaailma näkyy
toimintaperiaatteissa, pelisäännöissä sekä menettelytavoissa ja mahdollistaa
julkisella puolella poliittisen tapahtumaketjun, joka Kevan kohdalla on
meneillään.
Eläkeyhtiöt eivät näe eläkeläisiä asiakkaina, vaan passiivisina
etuisuuksien nauttijoina. Kun saan Ilmariselta vuosi-ilmoituksen, niin
haluaisin tietää, miten yhtiö on onnistunut hoitamaan eläkevarojani. Kirjeessä
voisi näkyä sijoitusten tuotto kehityslukuineen verrattuna alan keskiarvoihin,
liikekulujen kehitys sekä ennuste toiminnan lähivuosista. Silloin voisin
arvioida, miten yhtiö on onnistunut tehtävässään verrattuna muihin toimijoihin.
Kyse on itseni aikanaan maksamista varoista, jotka olen jättänyt lain
pakottamana viimeisen työnantajani valitseman eläkelaitoksen hoitoon.
Ilmoituksessa voisi tietokoneaikana olla jopa henkilökohtaista otetta ja
toimitusjohtajan kiitokset hyvästä yhteistyöstä:)
Työeläkesäädökset tunnistavat huonosti nykyisiä työsuhdekäytäntöjä
pätkätöineen ja kansainvälisine kytkentöineen ja on vaarana, että uudet
sukupolvet jäävät osin lainsäädännön ulkopuolelle.
Eläkealalla ei ole yhtä valvojaa
Varoja hoitavien yhtiöiden valvonta on hajautunut useisiin eri tahoihin:
- Yksityisten alojen, maatalousyrittäjien ja merimiesten varoja valvovat
Sosiaali. ja terveysministeriö ja Finanssivalvonta
- Kevaa ja Valtiokonttoria valvoo Valtiontalouden tarkastusvirasto
- Kirkon eläkerahoja valvoo kirkkohallitus opetus- ja kulttuuriministeriön
ja kirkolliskokouksen alaisena
Näiden vastuulla ovat viime kädessä ohjeet ja rajoitukset sekä
henkilövalinnat elimiin, jotka puolestaan valvovat yksittäisiä
eläkelaitoksia
.
Kyseessä on tyypillinen hallintohimmeli, johon valtuudet ja vastuut eläkerahojen
kokonaisvalvonnasta hämärtyvät. Nykykäytännön mukaan työeläkealalla ei
ole ns. konserniohjausta, vaan kukin toimiala taaplaa tyylillään. Tämä
mahdollistaa suuren joukon valtuuskuntia, hallituksia ja yhteistyöryhmiä,
jotka miehitetään ministeriöiden toimesta yritysten, työmarkkinajärjestöjen ja
poliittisten mandaattien puitteissa.
Yksityisissä eläkelaitoksissa käytännöt muotoutuvat yritysehtoisesti,
koska hallituksissa enemmistö on yrityselämän edustajia. Julkisen alan
eläkerahastoja hoitavassa Kevassa tarvitaan ylimpänä 30-jäseninen valtuusto
varajäsenineen. Hallituksessa on 9 jäsentä ja lisäksi henkilökohtaiset
varajäsenet. Johtajia tarvitaan 22 kpl. johtamaan noin 500 henkilön työtä.
Nimitykset näyttävät seuraavan polkua: valtuuskunnasta hallituksen
jäseneksi ja sieltä Kevan johtajistoon. Siis päätöshierarkiassa edetään
ylhäältä alaspäin.
Tämä selittänee sen, että käytännöt ja edut helposti paisuvat ja häntä
heiluttaa koiraa sekä toimiva johto ryhtyy johtamaan ylempiä päätöselimiä.
Hyvänä esimerkkinä meneillään oleva toimitusjohtajan ja hallituksen
puheenjohtajan välinen luottamuspula, jossa toimitusjohtajan mielestä ei ole
mitään hänen asemaansa vaarantavaa. Tosin molemmat saanevat ohjeensa
puoluetoimistosta ja kyse on myös irtisanomiskorvauksen maksuehdoista.
Eläkkeensaajat eivät mukana hallinnoinnissa
Eri eläkealan elinten miehityksissä huomaa, että varsinaiset järjestelmän
asiakkaat eli yli miljoona suomalaista, jotka ovat aikanaan eläkemaksuja
maksaneet ja ovat nyt eläkkeensaajina, eivät ole edustettuina
rahojen hallinnoinnissa. Taho, joka on eläkerahojen tuottavan käytön suurin
intressiryhmä, ei ole millään tavalla mukana tekemässä
"ansiotuloistaan" päätöksiä..
Tästäkö johtunee, että aikanaan 1995 tilapäiseksi tarkoitettu eläkeindeksin
taittaminen jäi pysyväksi käytännöksi?
Paljon rahaa Suomen eduksi?
Työeläkerahastojen tämänhetkinen arvo on noin 160 miljardia euroa eli ei
pikku summa Suomen mittakaavassa. Varat on pääosin sijoitettu osakkeisiin,
korkoinstrumentteihin ja kiinteistöihin. Viime vuosina on lisääntyvästi
hajautettu osakeomistuksia Suomen ulkopuolelle. On korostettu, että yhteisten
eläkevarojen tehtävänä ei ole tukea suomalaisen pk- sektorin
rahoittamista vaan varmistaa mahdollisimman hyvä tuotto.
Tätä periaatetta olisi mielestäni, ainakin tilapäisesti syytä arvioida
tilanteessa, jossa Suomen tulevaisuuden menestys on kiinni uusien työpaikkojen
syntymisestä ja uusien kasvuyritysten rahoittamisesta. Työeläkerahastojen
intressissä luulisi olevan tulevaisuuden työpaikkojen varmistamisen,
jotta niiden omien työnantaja-asiakkaiden määrä kehittyisi myönteisesti..
Mistä johdolle maksetaan?
Työeläkerahastojen kustannukset sisältäen maksetut eläkkeet olivat viime
vuonna 22 miljardia euroa, josta noin 0,5 miljardia oli liikekuluja. Näistä
vain osa on kuluja, joihin yhtiö omalla toiminnallaan voi vaikuttaa. Yksi
kuluerä ovat johdon työsuhde-edut, joiden tulisi olla suhteessa toiminnan
volyymiin, sijoitustuottoihin ja liikekuluihin. Koska alalta löytyy
yhteisiä organisaatioita kuten Eläketurvakeskus ja Tela, niin luulisi näiden
yhtiökohtaisten tietojen olevan hyvin tilastoituina ja käytettävissä
palkkaeduista sovittaessa.
Kun Kevan johdon palkoista ja muista työsuhde-eduista on käyty
mediassa keskustelua, en ole nähnyt missään faktoja, joita vasten näitä etuja
tarkastellaan tai mikä on etuisuuksien suhde muihin eläkelaitoksiin.
Eri asia ovat esille tulleet väärinkäytökset, tarkoituksenmukaiset
pyöritykset sekä suhteellisuudentajun puute, joiden perusteella Kevan
hallituksen olisi pitänyt palkata ulkoinen selvittäjä ja hyllyttää
toimitusjohtaja työn ajaksi. Kun päädyttiin sisäiseen toimitusjohtajan
alaisen tekemään raporttiin, niin hallituksella on ehkä tiedossa käytäntöjä,
joita ei haluta tuoda julkisuuteen. Tässä kohtaa olisi ylimmän valvojan eli
VM:n pitänyt puhaltaa peli poikki. Tarina on vasta alkutekijöissään. Harmi,
koska maalla olisi paljon tärkeämpiäkin asioita puitavana
Eläkejärjestelmän siirryttävä 2000-luvulle
Yksittäisiä caseja tärkeämpää olisi ministeriöiden ja kansanedustajien
miettiä, miten työeläkejärjestelmän arvomaailma saataisiin uudistettua
2000-luvulle. Pelkkä eläkeiän uudelleen tarkastelu ei riitä. Tarvitaan
muutoksia myös alan rakenteisiin, työsuhdekäsitteisiin sekä Keva-casen opettamana
on palautettava luottamus koko alan eettisiin arvohin yhteisten varojen
hoidossa.