Työeläkejärjestelmä saatava 2000-luvulle!

Kevan tapahtumat ovat paljastaneet koko työeläkejärjestelmän uusimistarpeen kohti avointa ja läpinäkyvää toimintarakennetta. 

Työeläkelaki syntyi 1960-luvun alussa  ja kuvastaa senaikaista yhteiskunnallista arvomaailmaa. Kyse on ikään kuin isännättömästä rahasta, joka  "kuuluu" eläkelaitosten omalle organisaatiolle. Asiakkaana pidetään työnantajia, joista yksityisellä puolella voidaan kilpailla takaisinlainauksella ja sen ehdoilla - siis eläkkeensaajien varoilla. Tämä arvomaailma näkyy toimintaperiaatteissa, pelisäännöissä sekä menettelytavoissa ja mahdollistaa julkisella puolella poliittisen tapahtumaketjun, joka Kevan kohdalla on meneillään.

Eläkeyhtiöt eivät näe eläkeläisiä asiakkaina, vaan passiivisina etuisuuksien nauttijoina. Kun saan Ilmariselta vuosi-ilmoituksen, niin haluaisin tietää, miten yhtiö on onnistunut hoitamaan eläkevarojani. Kirjeessä voisi näkyä sijoitusten tuotto kehityslukuineen verrattuna alan keskiarvoihin, liikekulujen kehitys sekä ennuste toiminnan  lähivuosista. Silloin voisin arvioida, miten yhtiö on onnistunut tehtävässään verrattuna muihin toimijoihin. Kyse on itseni aikanaan maksamista varoista, jotka olen jättänyt lain pakottamana viimeisen työnantajani valitseman eläkelaitoksen hoitoon. Ilmoituksessa voisi tietokoneaikana olla jopa henkilökohtaista otetta ja toimitusjohtajan kiitokset hyvästä yhteistyöstä:)

Työeläkesäädökset tunnistavat  huonosti nykyisiä työsuhdekäytäntöjä pätkätöineen ja kansainvälisine kytkentöineen ja  on vaarana, että uudet sukupolvet jäävät osin lainsäädännön ulkopuolelle.

 Eläkealalla ei ole yhtä valvojaa

Varoja hoitavien yhtiöiden valvonta on hajautunut useisiin eri tahoihin:

- Yksityisten alojen, maatalousyrittäjien ja merimiesten varoja valvovat Sosiaali. ja terveysministeriö ja Finanssivalvonta

- Kevaa ja Valtiokonttoria valvoo Valtiontalouden tarkastusvirasto

- Kirkon eläkerahoja valvoo kirkkohallitus opetus- ja kulttuuriministeriön ja kirkolliskokouksen alaisena

Näiden vastuulla ovat viime kädessä ohjeet ja rajoitukset sekä  henkilövalinnat elimiin, jotka puolestaan valvovat yksittäisiä eläkelaitoksia

.

Kyseessä on tyypillinen hallintohimmeli, johon valtuudet ja vastuut eläkerahojen kokonaisvalvonnasta  hämärtyvät. Nykykäytännön mukaan työeläkealalla ei ole ns. konserniohjausta, vaan kukin toimiala taaplaa tyylillään. Tämä  mahdollistaa suuren joukon valtuuskuntia, hallituksia ja yhteistyöryhmiä, jotka miehitetään ministeriöiden toimesta yritysten, työmarkkinajärjestöjen ja poliittisten mandaattien puitteissa.

Yksityisissä eläkelaitoksissa  käytännöt muotoutuvat yritysehtoisesti, koska hallituksissa enemmistö on yrityselämän edustajia.  Julkisen alan eläkerahastoja hoitavassa Kevassa tarvitaan ylimpänä 30-jäseninen valtuusto varajäsenineen. Hallituksessa on 9 jäsentä ja lisäksi henkilökohtaiset varajäsenet. Johtajia tarvitaan 22 kpl. johtamaan noin 500 henkilön työtä. Nimitykset näyttävät seuraavan polkua:  valtuuskunnasta hallituksen jäseneksi ja sieltä Kevan johtajistoon. Siis päätöshierarkiassa edetään ylhäältä alaspäin.

Tämä selittänee sen, että käytännöt ja edut helposti paisuvat ja häntä heiluttaa koiraa sekä toimiva johto ryhtyy johtamaan ylempiä päätöselimiä. Hyvänä esimerkkinä meneillään oleva toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan välinen luottamuspula, jossa toimitusjohtajan mielestä ei ole mitään hänen asemaansa vaarantavaa. Tosin molemmat saanevat ohjeensa puoluetoimistosta ja kyse on myös irtisanomiskorvauksen maksuehdoista.

Eläkkeensaajat eivät mukana hallinnoinnissa

Eri eläkealan elinten miehityksissä huomaa, että varsinaiset järjestelmän asiakkaat eli yli miljoona suomalaista, jotka ovat aikanaan eläkemaksuja maksaneet ja  ovat nyt  eläkkeensaajina, eivät ole edustettuina rahojen hallinnoinnissa. Taho, joka on eläkerahojen tuottavan käytön suurin intressiryhmä, ei ole millään tavalla mukana tekemässä "ansiotuloistaan" päätöksiä..

Tästäkö johtunee, että aikanaan 1995 tilapäiseksi tarkoitettu eläkeindeksin  taittaminen jäi pysyväksi käytännöksi?

Paljon rahaa Suomen eduksi?  

Työeläkerahastojen tämänhetkinen arvo on noin 160 miljardia euroa eli ei pikku summa Suomen mittakaavassa. Varat on pääosin sijoitettu osakkeisiin, korkoinstrumentteihin ja kiinteistöihin. Viime vuosina on lisääntyvästi hajautettu osakeomistuksia Suomen ulkopuolelle. On korostettu, että yhteisten eläkevarojen tehtävänä  ei ole  tukea  suomalaisen pk- sektorin rahoittamista vaan varmistaa mahdollisimman hyvä tuotto.

Tätä periaatetta olisi mielestäni, ainakin tilapäisesti syytä arvioida tilanteessa, jossa Suomen tulevaisuuden menestys on kiinni uusien työpaikkojen syntymisestä ja uusien kasvuyritysten rahoittamisesta. Työeläkerahastojen intressissä luulisi olevan tulevaisuuden työpaikkojen  varmistamisen, jotta niiden omien työnantaja-asiakkaiden määrä kehittyisi myönteisesti..

Mistä johdolle maksetaan?

Työeläkerahastojen kustannukset sisältäen maksetut eläkkeet olivat viime vuonna 22 miljardia euroa, josta noin 0,5 miljardia oli liikekuluja. Näistä vain osa on kuluja, joihin yhtiö omalla toiminnallaan voi vaikuttaa. Yksi kuluerä ovat johdon työsuhde-edut, joiden tulisi olla suhteessa toiminnan volyymiin, sijoitustuottoihin ja liikekuluihin.  Koska alalta löytyy yhteisiä organisaatioita kuten Eläketurvakeskus ja Tela, niin luulisi näiden yhtiökohtaisten tietojen olevan hyvin tilastoituina ja käytettävissä palkkaeduista sovittaessa.

Kun Kevan johdon palkoista ja muista  työsuhde-eduista on käyty mediassa keskustelua, en ole nähnyt missään faktoja, joita vasten näitä etuja tarkastellaan tai mikä on etuisuuksien suhde muihin eläkelaitoksiin. 

Eri asia ovat esille tulleet väärinkäytökset, tarkoituksenmukaiset pyöritykset sekä suhteellisuudentajun puute, joiden perusteella Kevan hallituksen olisi pitänyt palkata ulkoinen selvittäjä ja hyllyttää toimitusjohtaja  työn ajaksi. Kun päädyttiin sisäiseen toimitusjohtajan alaisen tekemään raporttiin, niin hallituksella on ehkä tiedossa käytäntöjä, joita ei haluta tuoda julkisuuteen. Tässä kohtaa olisi ylimmän valvojan eli VM:n pitänyt puhaltaa peli poikki. Tarina on vasta alkutekijöissään. Harmi, koska maalla olisi paljon tärkeämpiäkin asioita puitavana

 Eläkejärjestelmän siirryttävä 2000-luvulle 

Yksittäisiä caseja tärkeämpää olisi ministeriöiden ja kansanedustajien miettiä, miten työeläkejärjestelmän arvomaailma saataisiin uudistettua 2000-luvulle. Pelkkä eläkeiän uudelleen tarkastelu ei riitä. Tarvitaan muutoksia myös alan rakenteisiin, työsuhdekäsitteisiin sekä Keva-casen opettamana  on palautettava luottamus koko alan eettisiin arvohin yhteisten varojen hoidossa.