Eikä me olla veljeksiä- edes EU:ssa!

Olen autoillut viime päivät läntisissä EU-maissa ja taas kerran huomannut, kuinka erilaisia voivat olla saman puun hedelmät.

Saksassa talouden pyörät käyvät täysillä- ainakin moottoriteillä rekkajonot ovat jatkuvat. Merkelin voittopäivänä tunsi kuulevansa koko kansakunnan huokaisevan helpotuksesta: alles in Ordnung. Itseäni viehättää myös se ylenpalttinen puhtaus, roskattomuus ja kaikenlainen järjestys, joka yleisillä paikoilla vallitsee. Huoltoasemien laitteet toimivat, wc;t ovat puhtaita, roskat lajitellaan...

Hollanti ja Belgia maksavat omalta osaltaan Saksan talouden elpymistä. Maat tuntuvat olevan jatkuvaa moottoritieristeystä, missä 3-kaistaisilla teillä rekat tarvitsevat jo kaksi kaistaa jättäen henkilöautot poukkoilemaan aukkokohtiin. Uskoisin, että robottiautotekniikka olisi omiaan ensimmäisenä näille teille, kun se lähivuosina kypsyy käytettäväksi. Rekkaralli on varsinainen kansallisten kulttuurien kohtaamispaikka. Valtaosa liikenteestä hoituu itäisten EU-maiden kalustolla ja ajotavat ovat moninaiset. Toisaalta osoitus, että yhteispeli voi sujua EU-maiden eroista huolimatta ainakin liikenneolosuhteissa. Aika keinotekoiselta ratkaisulta vaikuttaisi Suomessa suunniteltu satelliittipaikannus näissä olosuhteissa.

Ranskassa näkyi Hollandin hallituksen elvytys ja osin epäonnistuminen säästöjen saavuttamisessa. Koko maa tuntui olevan täynnä elvyttävää maansiirtotyötä ja jo ennestään Ranskassa oli eräs Euroopan parhaista tieverkostoista. Nyt lisättiin kaistoja, liittymiä, siltoja. Suomen Haminan seudun tietyöt ovat tähän verrattuna hyttysen ininää. Velka- ja tukirahaa palaa, mutta ei tuottaviin investointeihin. Ranskan maatalous on säilyttänyt pientilavaltaisuuden, joten silmiä hivelee maaseudulla kotieläinten monimuotoisuus, kyläkauppojen paikallinen herkkuvalikoima, olemisen siisteys ja kauneus. Muu Eurooppa tietty tukiaisissaan maksaa tämän illuusion, jotta ranskalaiset saavat säilyttää elämänlaatunsa. Syrjäisestä paikasta löytyi myös museo, missä esillä esineistöä ja asumuksia noin 5000 eKr. Museo oli perustettu 1970-luvulla; tienviitat perille olivat mitä sattui ja suurilla parkkialueilla ei yhtään autoja. Sisällä kyhjötti kymmenkunta työntekijää, joiden kielitaito ei riittänyt ainoiden asiakkaiden palveluun. Vieraskirjassa löytyi muutama sivu nimiä koko kesältä. Todiste näistä paikallisista hallinnon tukityöpaikoista, joilla pidetään yllä näennäistoimeliaisuutta.

Espanjassa jatkui sama elvyttävä linja ja uusia moottoriteitä löytyi tiheään asumattomilta seuduilta tietulleineen eli tiet olivat tyhjiä ja turistillle nopeita ajaa. Media kauhistelee pääpuolueiden korruptiota ja maan tapaa, missä ruskeat kirjekuoret, sisältö miljoonissa, vaihtavat omistajaa kaikilla hallinnon portailla. Tuntuu, että talouden ohella politiikkka on kriisissä. Siksi varmaan korvikkeena media tarjoaa sirkushuveja leivän puutteessa oleville. Kuninkaalliset, herttuaperheet, matadoorit, mallit, jalkapalloilijat ...elävät lehtien sivuilla omaa hermeettistä luksuselämäänsä pitäen yllä muotihuoneita, luksustavaroiden kulutusta sekä tarjoten viihdettä. Tämä ei kuitenkaan pyöri kaikilta osin omin varoin, vaan esimerkiksi Alban herttuatar, Euroopan varakkaimpiin kuuluva, on myös EU:n suurin tukien nostaja eli linnat ja maaomaisuus eivät riitä arjen pyöritykseen.
Espanjassa pankkikonttoreiden määrä ei ole vielä oleellisesti muuttunut eli rakenneuudistus on edelleen puheiden asteella. Kiinalaiset ovat vallanneet erikoiskaupan ja osan ravintolatoimintaa. Monet perinteiset liikehuoneistot ovat tyhjillään. Nuorisotyöttömyys ja talouden tiukkuus ei näy katukuvassa. Suku on vahva tuki paikallisille ongelmissa oleville. Monet ovat lähteneet töihin muualle EU-alueelle, koska työttömyystuet eivät mahdollista elämistä. Elämä ei ole näköalatonta, etsitään vaihtoehtoja pärjätä ja suku pyrkii kantamaan huolta heikommistaan. En usko, että Espanjassa olisi mahdollista edes keskustella vanhusten hoidon heikkouksista, vaippojen määrästä, leipäjonoista, toimeentulotuen jaosta... Toinen todellisuus.

Erilaisuudessa on tunnetusti voimaa ja moniarvoisuus on EU:n vahvuus, kunhan suvaitsevaisuus ja joustavuus kanssakäymisessä säilyy. Aina yhteistyö  vaihtoehtona sodat voittaa.  Euro on sitten eri tarina. Jo näiden maiden arki ja tilanteet poikkeavat niin toisistaan, että yhteisen valuutan vastineena tarvittaisiin myös yhteisiä pelisääntöjä ja niistä kiinnipitämistä. Nyt talouden pyörät kulkevat niin eritahtisesti, että maallikkokin näkee, ettei näin voi jatkua. Päätöksiä tarvitaan ennenkuin syntyy vielä suurempia vahinkoja. Euroopan Keskuspankin politiikka on paljon vartijana. 

D-vitamiinirajat ristiaallokossa

Suomen nykyisistä D-vitamiinisuosituksista on oltu montaa mieltä jo vuosia. Kansanterveyslaitos on pitänyt  samaa linjaa muiden Pohjoismaiden kanssa, jossa aikuiselle riittävä päivittäinen saantitarve on määritetty 7,5 µg tasolle.

Keski-Euroopassa on asiantuntijapaneeli julkaissut syyskuun alussa uudet suositukset, joiden mukaan terveelle aikuiselle sopiva määrä on 20-50 µg eli tämä maissa, joissa on mahdollista saada D-vitamiinia myös auringon vaikutuksesta Pohjoismaita enemmän. ( Kun IU:n jakaa 40:lla, saa µg:t) Samalla on määritelty veren seerumin D-vitamiinipitoisuus suuremmaksi kuin 75 nmol/l  ja suositeltava taso 125 nmol/l. ( 2,5xng/ml= nmol/l) Suomalaisten nykyinen keskitaso on noin 45 nmol/l.  Jotta D-vitamiinia syntyisi iholla auringon vaikutuksesta, tarvitaan magnesiumia, jonka määrät Suomen maaperässä  ovat alhaisia, joten luonnollista tietä saamme D-vitamiinia suhteessa vieläkin vähemmän kuin maantieteellinen sijaintimme edellyttäisi.

Jo vuosi sitten EU julkisti omat suosituksensa, joissa aikuisten turvallinen päivittäinen annosraja oli 100 µg eli sama, jota oma sukupolveni aikoinaan sai arkkiatri Arvo Ylpön suosituksesta. Vaikea ymmärtää näin suuria eroja ja mihin tutkimustuloksiin on nojattu, kun päivittäinen saantisuositus Suomessa on pudotettu jossain vaiheessa vain kymmenenteen osaan.  Nykytutkimusten valossa myrkyllisyyden raja kulkee 350 µg:n päivittäisessä saannissa ja on myös tutkimuksia, joiden mukaan oikeampi myrkyllisyysraja on noin 500µg.

Määrät sinänsä eivät olisi tärkeitä, ellei niihin liittyisi tutkittuja terveysvaikutuksia. D-vitamiinia koskevia tutkimuksia on tehty kiihtyvässä  määrin ja ne puoltavat nykyistä korkeampia suosituksia.  D-vitamiinin puutteilla on vaikutuksia liittyen infektiotauteihin, syöpään, masennukseen, diabetekseen, muistisairauksiin ja sydänsairauksiin eli hyvin laajasti ihmisen yleiskuntoon, immuniteettiin ja alttiuteen sairastua.  

Mikään ei tunnu riittävän Kansanterveyslaitokselle. Lokakuussa se  on nostamassa lähinnä kosmeettisesti aikuisten saantirajaa 10 µg:n tasolle eli kymmenenteen osaan EU:n suosituksesta. Kun meillä yleensä otetaan kaikenlaiset EU-normit hyvin nopeasti ja kirjaimellisesti käyttöön, niin miksi nyt tehdään poikkeus. Jos tutkimusten esiintuomat hyödyt olisivat edes osittain oikeansuuntaisia, kyse olisi jo merkittävästä vaikutuksesta sairaus- ja lääkekuluihin eli yhteiskunta säästäisi. Tämän uskoisi kiinnostavan päätöksentekijöitä keskellä säästötalkoita.  Mutta nähtävästi kyse on jostain muusta: resurssien menetyksestä, arvovaltakysymyksistä, lääketeollisuuden kytköksistä....

Onneksi vielä jokainen voi itse päättää, miten suhtautuu D-vitamiinisuosituksiin ja mitä raja-arvoja haluaa  käyttää. Veren seerumin mittauttaminen voi olla hyvä alku asian henkilökohtaiselle selvittämiselle sekä omille johtopäätöksille - nyt kun Kansanterveyslaitoksen suositukset tuntuvat elävän omassa todellisuudessaan. Olisi kyllä paikallaan kuulla kattavat perustelut näille suosituseroille sekä miksi tutkimustietoa ei voi soveltaa suomalaisiin.

Itse olen jatkanut jo vuosia Arvo Ylpön osoittamaa polkua, kun on pysynyt mielessä, kuinka terveitä olivat  sukupolveni lapset nykytilanteeseen verrattuna.

Julkisen velan kriisiraja lähenee!

Ensi vuonna Suomen julkinen velka, siis valtio ja kunnat yhteensä, ylittää 60%:n BKT:stä  EMU-alueelle asetetun kriisirajan. Lisäksi on syytä muistaa, että tässä ei ole mukana yksityissektorin velka ja kun se lasketaan mukaan, niin Suomen konaisvelka on ylittänyt jo 200% bruttokansantuotteesta. 

Valtion ja kuntien talous on ollut alijäämäinen jo viimeiset viisi vuotta eli  vuosimenot ovat olleet suuremmat kuin tulot. Ja muutosta myönteiseen suuntaan ei ole näkyvissä väestön ikääntyessä ja tuotannon ja työpaikkojen paetessa maasta kiihtyvällä vauhdilla. Eli kriisiytyminen jatkuu ilman voimakaita korjausliikkeitä. Korjausliikkeet ovat hallintokielellä rakennemuutosta, jonka läpivienti on osoittautunut hitaaksi ja vaikeaksi. Yksi nykyisen hallituksen päätavoite oli taittaa tämä kehitys, mutta teot ovat korvautuneet työryhmillä. 

Suomi kuullu EU:ssa samaan ryhmään julkisessa velassa kuin Puola ja Slovakia. Hienoa on, että naapurimaista Viro kulkee ihan muita latuja ollen tällä hetkellä EU:n vähävelkaisin 10%:lla. Ruotsissa julkinen velka on 40%. Tietysti prosentteja ei voi suoraan verrata, koska niiden vastineena on erilaisia omaisuuseriä, mutta ne kertovat tulevien vuosien korkotaakasta sekä omaehtoisen päätöksenteon riskeistä. 

Korjausliikkeet merkitsevät lisää säästöjä hyvinvointipalveluissa, irtisanomisia, varhaiseläkkeelle siirtoja sekä paineita verotuksen korottamiseen. Koska Suomi jo nyt sijoittuu ansiokkaasti himoverottajien tilastoissa, niin keinot löytyvät säästöpuolelta. Saamme siis tottua uutisiin, joissa kunnat ja valtio tinkivät, irtisanovat, ulkoistavat, muuttavat toimintatapojaan ja toivottavasti käyttävät myös tietotekniikan käytön tuottavuusmahdollisuudet hyväkseen.

Järjestöjen ja median  olisi aika lopettaa kauhistelu ja syyllisten etsintä irtisanomisille ja säästöille, vaan rohkaista  sen sijaan niiden tekijöitä. Pääpaino pitäisi olla muutosten reippaassa läpiviennissä sekä jälkihoidon tukemisessa. Suomalaisilla veronmaksajilla ei ole varaa maksaa päällekkäisestä ja turhasta työstä, huonosta johtamisesta sekä laaduttomasta toiminnasta. 

Esimerkkinä Kuopion kaupunki, joka asteittaisilla kuntaliitoksilla on hoitanut itselleen 15 vuoden irtisanomissuojan ja kiinteät tehtävärakenteet kuntalain antamalla mahdollisuudella. Yksityisellä sektorilla jo vuosikin riittää yritysfuusioiden läpivientiajaksi. Kouvola puolestaan tuntuu aloittaneen reippaasti muutosten kivisen tien. 

Jotta uudistukset etenisivät, tarvitaan korjauksia  lainsäädäntöön ja asenteisiin.   Tietysti aina voi pistää pään pensaaseen ja odottaa, kunnes lainamäärien kasvaessa ulkopuoliset tahot puuttuvat  kansalliseen päätöksentekoon kuten Kreikassa.

Kukkotappelu, johon ei ole varaa!

Suomalaiset yritykset toimivat kovassa kansainvälisessä puristuksessa ja tavalla tai toisella pitäisi säilyttää kilpailukyky kovenevilla markkinoilla. Tarvitaan kovuutta ja itsepuolustuskykyä; sinisilmäisenä ei pärjää.

Mutta pitääkö näitä keinoja käyttää kotipesässä? Neste Oil hakee UPM:n dieseltehtaan reaktoreita takavarikkoon vastineena siitä, että Neste Oilin mielestä UPM rikkoo sen patentteja. Upm tietysti on sitä mieltä, että patentit on kehitetty itse. Asiaa ratkovat juristit eri oikeusasteissa. 

Tekisi mieli huutaa peli poikki, jos olisi valtuuksia siihen. Homma tuntuu samalta kuin Ilveksen ja Tapparan keskinäinen kilpailu paremmuudesta Tampereella. NHL-pelit ja MM-kisat käydään ihan muissa piireissä. Keskellä Suomen talouskriisiä kaksi vientiyhtiötä kiistelee oikeuksista suomalaisten työpaikkojen kustannuksella. Sekin energia tarvittaisiin globaaliin kilpailuun kummallakin taholla. Näillä lähtökohdilla tehdään maaleja vain omaan päähän ja ulkomaisilla kilpailijoilla on syytä riemuun.

On ymmärrettävää, että kiista on syntynyt, onhan kyse suurista rahoista ja kehityspanoksista. Yhteistyökyvyllä ne pitäisi saada hyödyntämään kummankin yrityksen toimintaa. Ihmettelen, että yritysten hallitukset ovat sallineet tilanteen ajautua näin pitkälle. Vai onko kyse myös siellä kukkotappelusta malliin periksi en anna, ainakaan tuolle. Onhan Björn Wahlroos UPM:n hallituksen puheenjohtaja ja Jorma Eloranta vastaavassa asemassa Neste Oilin puolella.  

Mitä jos hallituksen puheenjohtajat söisivät vaikkapa rapuja yhdessä ja sopisivat, miten lasku hoidetaan ja siinä sivussa sopisivat tilanteen vaatimat pelisäännöt. Tulisi halvemmaksi koko Suomelle. Saattaisi löytyä jopa yhteisiä mahdollisuuksia liittoutumalla keskenään ja muistamalla, että vihollinen on muualla kuin Koto-Suomessa.

Karsea kaivoslaki pitää korjata!

" On Suomi köyhä, siksi jää" totesi runoilija jo ajatuksissaan. Varsinainen tulevaisuuden torppaaja:), mutta sanat jäivät kansallislauluumme.  Ehkäpä sanat ovat muuttaneet suomalaista geeniperimää, ainakin jos ajattelee kaivoslakia, joka on jo lahjoittanut Tanskan kokoisen maa-alueen ulkomaisille valtauksille.

Mineraalivarojen arvonmuodostus  elää voimakasta murrosta. Teollisuus hamuaa uusia raaka-aineita ja malmeja, joita ei aiemmin edes osattu etsiä. Monet elektroniikkateollisuuden mineraalit ovat jo kiinalaisten peukalon alla ja osa käynnissä olevaa kauppasotaa. Teknologia uudistaa mineraalien ja muiden raaka-aineiden arvoa nopeasti; lainmuutoksella on siis kiire!

Emme voi tietää, mitä arvokasta löytyy näistä uusista näkökulmista Suomen maaperästä. On sinisilmäistä lahjoittaa lain voimalla tulevaisuus pois omasta päätöksenteostamme lähes ilmaiseksi. Nyt pitäisi äkkiä muuttaa kaivoslakia itsekkäämmäksi eikä vain tukea Pohjois- Suomen työllisyyttä, kuten Soinivaara blogissaan osuvasti toteaa- kannattaa lukea!

Geologinen  on raportissaan keväältä 2013  todennut:
" Metalleja ja mineraaleja tarvitaan enenevässä määrin, mutta EU:n riippuvuus tuonnista tuskin tulee häviämään lähivuosina. Kaivosteollisuusmaana Suomen tilanne raaka-aineiden saannin suhteen on keskimäärin parempi, kuin monien muiden Euroopan maiden, mutta teollisuuden kannalta on tärkeää selvittää, miten paljon potentiaalia kallioperässämme on kriittisten raaka-aineiden esiintymiselle. Useilla kriittisillä metalleilla ja mineraaleilla on tämänhetkisen tiedon perusteella hyvä esiintymispotentiaali Suomen ja Fennoskandian kallioperässä. Euroopan komissio päivittää kriittisten metallien ja mineraalien listaa jälleen vuoden 2013 aikana, jolloin on luultavaa, että listalle nousee lisää raaka-aineita."

Nykyisellä lainsäädännöllä saatamme nukkua onnemme ohi ja vieras ryöstää taas kertaalleen Sammon vaikuttaen lastemme ja lastenlastemme tulevaisuuteen.

Reseptit verkkoon vai digitaalisiksi?

Sosiaali- ja terveysministeriö ilmoitti, että tarkoituksena on lakimuutos, joka veisi kaiken reseptitoiminnan verkkoon ja mielellään jo ensi vuoden alusta. Hanke on mielestäni hieno, tosin vuosia myöhässä ja vieläkin tuntuu olevan vaikeuksia koko maan kattavan tietojärjestelmän käyttöönoton kanssa.

Ihmettelen yleisellä tasolla, onko järkevää sitoa lailla toiminnan suorittamiseen liittyvä keino. Ennen tieto oli paperilla, nyt verkossa, ehkäpä kohtapuoleen joku muu digitaalinen väline tuo tuottavimman ja turvallisimman ratkaisun. Kun väline määritellään laissa, siitä kehittyy este uusien mahdollisuuksien kehittämiselle ja kokeilulle ja se sementoi toimintatavat, jotka ajan myötä muuttuvat vanhanaikaisiksi.  

Teknologia muuttaa maailmaa nopeasti; lait jarruttavat tätä kehitystä. Kansallisesti on riskinä, että yritystoiminnassa ei synny edelläkävijyyttä, kilpailukykyä eikä tuotteita, joilla olisi globaaleja markkinoita niillä alueilla, joissa lainsäädäntö  toimii rajoittavana tekijänä. Nyt ainakin kuljettamattoman liikenteen kokeilut vaatisivat lainmuutosta. Nelikopterien käyttöön liittyy rajoitteita. Monissa palveluissa edellytetään fyysistä allekirjoitusta tai läsnäoloa. ...

Lakeja tarvitaan, mutta on paikallaan miettiä huolella, miten laki kirjoitetaan ja kuinka yksityiskohtaisesti lainlaatija määrittää asian edellyttämät ratkaisut. Useinhan lainvalmistelussa ei ole osaamista toimintaprosessien tehokkuudesta, eri ratkaisujen tuottavuudesta saatikka kehitysnäkymistä. Lainsäätäjäkin pääsisi helpommalla, kun ei jatkuvasti tarvitsisi tehdä muutoksia ja paikata tehtyä työtä.

Tämä pohdinta siis yleisellä tasolla - reseptiasia saattaa olla ihan kohdallaan, kun uutisoinnissa ei ole tullut esille lakimuutoksen yksityiskohtia.

Tulevaisuus kipuilee; nyt kouluissa

Suomessa on vähitellen syntynyt  innostusta 3D/esinetulostuksen  puolesta koulujen keskuudessa eri puolella Suomea. Jopa 64 koulua haki määrärahaa saadakseen kokeiluhankkeen liikkeelle. Kokonaisuudessa kyse oli alle 200 000 €:n rahantarpeesta.

Esinetulostus tukisi hyvin lasten luovuutta ja uuden keksimisen tarvetta.
Lisäksi opettajille syntyisi mahdollisuus mieleenpainavalla tavalla konkretisoida teoreettisia kuvauksia. Molekyylin rakenne saisi hahmonsa oppilaiden silmien edessä, Michelangelon Daavidin voisi tulostaa pienoiskoossa ja taidetunnilla voisi käyttää vaikkapa matematiikkaa ilmaisun pohjalla.

Yleensä moititaan opettajia hitaasta tietotekniikan hyödyntämisestä. Nyt löytyi innostusta, mutta ei tukea opetushallinnolta. Rahaa jaettiin tuttuun ja turvalliseen, mutta ei sinne, missä tulevaisuuden koululaiset  joutuvat elämään.

Rahaa löytyi 30 000€ lähinnä pääkaupunkiseudun kouluille. Juhlapuheissa tulevat esille uudistumistarpeet ja hienot visiot - käytännön toimenpiteet  viestivät muuta. Toivottavasti lähtee liikkeelle hankkeita vapaaehtoisin voimin. Muutamalla tuhannella eurolla koulu voi saada itselleen sopivan kokeilulaitteiston. Paikalliset yritykset voisivat lahjoittaa laitteita, vapaaehtoisjärjestöt kerätä rahaa, säätiöiden ovia pitäisi kolkutella jne, vai onkohan sekin kielletty kouluilta tässä ylisäätelyn maassa.

Markkinoille tulee jatkuvasti uusia laitteita, joita kokeiluun voisi käyttää. Tässä linkissä  hyvä esimerkki jo muutaman satasen laitteesta; Suomessakin on jo omaa valmistusta esinetulostuksesta.

Julkisuudessa poliitikot kaipaavat uusia avauksia menestystekijöille ja uutta ajattelua synnyttävää työtä. Suomella on kiire, jotta pysyisimme  muiden maiden tahdissa uudistamassa rakenteita globaaliin talouteen. Teot ja toimenpiteet ovat vain harvassa. Nyt koulujen puolella oli pyrkimystä uuteen, mutta  vanha rakenne ja asenteet estivät  liikkeellelähdön. Kansalaisaktiivisuuden paikka!

Tavaroiden verkko- Connecting Thing´s

Maapallon ihmisistä lähes puolet käyttää päivittäin internetiä - suuri osa älypuhelimien ja muiden mobiililaitteiden avulla. He tarvitsevat jatkuvasti uudistuvia päätelaitteita.
Hyödykkeet ja tavarat ovat myös verkon käyttäjiä- toiminta ei ole vain niin näkyvää kuin hmisten osalta. Tuotteisiin sisältyy enenevässä määrin älyä. Ne kommunikoivat keskenään ja ympäristönsä kanssa, diagnisoivat tilaansa, lähettävät tietoja etähuoltoon, vaihtavat informaatiota muiden laitteiden kanssa, tekevät tilauksia ja pystyvät yhä vaativimpiin suorituksiin esim. terveydenhoidon, sosiaalitoimen ja koulutuksen alueilla. Tuotteiden verkkoyhteydet luovat eräänlaisen oman todellisuutensa, jossa ihminen on hyötyjä eikä enää rutiinien suorittaja.
Olemme kynnyksellä ja osin jo pitemmällä, missä  tuotteet valtaavat verkkoyhteydet ja ehkäpä tulevaisuudessa kommunikoivat omassa esineverkossaan. Anturiteknologiat kehittyvät, uudet raaka-aineet luovat uusia mahdollisuuksia ja tietoliikenteen hallinnasta nousee keskeinen osa tuotteen sisältöä ja osaamista.
Tavarat kasvattavat verkkoliiketoiminnan markkinoita ja vaativat jatkuvaa tuotekehitystä.
Näissä ajatuksissa katselen  tämän päivän yllätyksen Nokian puhelintoiminnan myynnin uutisointia. Toivottavasti myös Nokian hallituksessa on kuljettu näitä ajatuspolkuja, kun myyntiin on päädytty. Verkkoliiketoiminnasta on mahdollista nostaa uusia komea visio suomalaiselle insinööriosaamiselle ja myös uusi kansallinen tehtävä juuri nyt, kun uusia avauksia tarvitaan.
Tästä olisi toivonut hehkutusta myös Nokian taholta- nyt vain Ballmer saarnasi samat fraasit kuin jo aikanaan yhteistyösopimuksen julkistuksen aikana ja Nokian osalta seliteltiin vain tapahtunutta. Tarvitaan selvästi uusia ihmisiä löytämään uudet polut. Nyt olisi taas nokialaisen uudelleensyntymisen paikka ja aika viisaille henkilövalinnoille.  Mutta onnistuihan se jo 1990-luvullakin.
Nyt olisi aika hehkuttaa: Nokia connecting People and Thing´s.