Eikä me olla veljeksiä- edes EU:ssa!

Olen autoillut viime päivät läntisissä EU-maissa ja taas kerran huomannut, kuinka erilaisia voivat olla saman puun hedelmät.

Saksassa talouden pyörät käyvät täysillä- ainakin moottoriteillä rekkajonot ovat jatkuvat. Merkelin voittopäivänä tunsi kuulevansa koko kansakunnan huokaisevan helpotuksesta: alles in Ordnung. Itseäni viehättää myös se ylenpalttinen puhtaus, roskattomuus ja kaikenlainen järjestys, joka yleisillä paikoilla vallitsee. Huoltoasemien laitteet toimivat, wc;t ovat puhtaita, roskat lajitellaan...

Hollanti ja Belgia maksavat omalta osaltaan Saksan talouden elpymistä. Maat tuntuvat olevan jatkuvaa moottoritieristeystä, missä 3-kaistaisilla teillä rekat tarvitsevat jo kaksi kaistaa jättäen henkilöautot poukkoilemaan aukkokohtiin. Uskoisin, että robottiautotekniikka olisi omiaan ensimmäisenä näille teille, kun se lähivuosina kypsyy käytettäväksi. Rekkaralli on varsinainen kansallisten kulttuurien kohtaamispaikka. Valtaosa liikenteestä hoituu itäisten EU-maiden kalustolla ja ajotavat ovat moninaiset. Toisaalta osoitus, että yhteispeli voi sujua EU-maiden eroista huolimatta ainakin liikenneolosuhteissa. Aika keinotekoiselta ratkaisulta vaikuttaisi Suomessa suunniteltu satelliittipaikannus näissä olosuhteissa.

Ranskassa näkyi Hollandin hallituksen elvytys ja osin epäonnistuminen säästöjen saavuttamisessa. Koko maa tuntui olevan täynnä elvyttävää maansiirtotyötä ja jo ennestään Ranskassa oli eräs Euroopan parhaista tieverkostoista. Nyt lisättiin kaistoja, liittymiä, siltoja. Suomen Haminan seudun tietyöt ovat tähän verrattuna hyttysen ininää. Velka- ja tukirahaa palaa, mutta ei tuottaviin investointeihin. Ranskan maatalous on säilyttänyt pientilavaltaisuuden, joten silmiä hivelee maaseudulla kotieläinten monimuotoisuus, kyläkauppojen paikallinen herkkuvalikoima, olemisen siisteys ja kauneus. Muu Eurooppa tietty tukiaisissaan maksaa tämän illuusion, jotta ranskalaiset saavat säilyttää elämänlaatunsa. Syrjäisestä paikasta löytyi myös museo, missä esillä esineistöä ja asumuksia noin 5000 eKr. Museo oli perustettu 1970-luvulla; tienviitat perille olivat mitä sattui ja suurilla parkkialueilla ei yhtään autoja. Sisällä kyhjötti kymmenkunta työntekijää, joiden kielitaito ei riittänyt ainoiden asiakkaiden palveluun. Vieraskirjassa löytyi muutama sivu nimiä koko kesältä. Todiste näistä paikallisista hallinnon tukityöpaikoista, joilla pidetään yllä näennäistoimeliaisuutta.

Espanjassa jatkui sama elvyttävä linja ja uusia moottoriteitä löytyi tiheään asumattomilta seuduilta tietulleineen eli tiet olivat tyhjiä ja turistillle nopeita ajaa. Media kauhistelee pääpuolueiden korruptiota ja maan tapaa, missä ruskeat kirjekuoret, sisältö miljoonissa, vaihtavat omistajaa kaikilla hallinnon portailla. Tuntuu, että talouden ohella politiikkka on kriisissä. Siksi varmaan korvikkeena media tarjoaa sirkushuveja leivän puutteessa oleville. Kuninkaalliset, herttuaperheet, matadoorit, mallit, jalkapalloilijat ...elävät lehtien sivuilla omaa hermeettistä luksuselämäänsä pitäen yllä muotihuoneita, luksustavaroiden kulutusta sekä tarjoten viihdettä. Tämä ei kuitenkaan pyöri kaikilta osin omin varoin, vaan esimerkiksi Alban herttuatar, Euroopan varakkaimpiin kuuluva, on myös EU:n suurin tukien nostaja eli linnat ja maaomaisuus eivät riitä arjen pyöritykseen.
Espanjassa pankkikonttoreiden määrä ei ole vielä oleellisesti muuttunut eli rakenneuudistus on edelleen puheiden asteella. Kiinalaiset ovat vallanneet erikoiskaupan ja osan ravintolatoimintaa. Monet perinteiset liikehuoneistot ovat tyhjillään. Nuorisotyöttömyys ja talouden tiukkuus ei näy katukuvassa. Suku on vahva tuki paikallisille ongelmissa oleville. Monet ovat lähteneet töihin muualle EU-alueelle, koska työttömyystuet eivät mahdollista elämistä. Elämä ei ole näköalatonta, etsitään vaihtoehtoja pärjätä ja suku pyrkii kantamaan huolta heikommistaan. En usko, että Espanjassa olisi mahdollista edes keskustella vanhusten hoidon heikkouksista, vaippojen määrästä, leipäjonoista, toimeentulotuen jaosta... Toinen todellisuus.

Erilaisuudessa on tunnetusti voimaa ja moniarvoisuus on EU:n vahvuus, kunhan suvaitsevaisuus ja joustavuus kanssakäymisessä säilyy. Aina yhteistyö  vaihtoehtona sodat voittaa.  Euro on sitten eri tarina. Jo näiden maiden arki ja tilanteet poikkeavat niin toisistaan, että yhteisen valuutan vastineena tarvittaisiin myös yhteisiä pelisääntöjä ja niistä kiinnipitämistä. Nyt talouden pyörät kulkevat niin eritahtisesti, että maallikkokin näkee, ettei näin voi jatkua. Päätöksiä tarvitaan ennenkuin syntyy vielä suurempia vahinkoja. Euroopan Keskuspankin politiikka on paljon vartijana.