Keski-Euroopassa on asiantuntijapaneeli julkaissut syyskuun alussa uudet suositukset, joiden mukaan terveelle aikuiselle sopiva määrä on 20-50 µg eli tämä maissa, joissa on mahdollista saada D-vitamiinia myös auringon vaikutuksesta Pohjoismaita enemmän. ( Kun IU:n jakaa 40:lla, saa µg:t) Samalla on määritelty veren seerumin D-vitamiinipitoisuus suuremmaksi kuin 75 nmol/l ja suositeltava taso 125 nmol/l. ( 2,5xng/ml= nmol/l) Suomalaisten nykyinen keskitaso on noin 45 nmol/l. Jotta D-vitamiinia syntyisi iholla auringon vaikutuksesta, tarvitaan magnesiumia, jonka määrät Suomen maaperässä ovat alhaisia, joten luonnollista tietä saamme D-vitamiinia suhteessa vieläkin vähemmän kuin maantieteellinen sijaintimme edellyttäisi.
Jo vuosi sitten EU julkisti omat suosituksensa, joissa aikuisten turvallinen päivittäinen annosraja oli 100 µg eli sama, jota oma sukupolveni aikoinaan sai arkkiatri Arvo Ylpön suosituksesta. Vaikea ymmärtää näin suuria eroja ja mihin tutkimustuloksiin on nojattu, kun päivittäinen saantisuositus Suomessa on pudotettu jossain vaiheessa vain kymmenenteen osaan. Nykytutkimusten valossa myrkyllisyyden raja kulkee 350 µg:n päivittäisessä saannissa ja on myös tutkimuksia, joiden mukaan oikeampi myrkyllisyysraja on noin 500µg.
Määrät sinänsä eivät olisi tärkeitä, ellei niihin liittyisi tutkittuja terveysvaikutuksia. D-vitamiinia koskevia tutkimuksia on tehty kiihtyvässä määrin ja ne puoltavat nykyistä korkeampia suosituksia. D-vitamiinin puutteilla on vaikutuksia liittyen infektiotauteihin, syöpään, masennukseen, diabetekseen, muistisairauksiin ja sydänsairauksiin eli hyvin laajasti ihmisen yleiskuntoon, immuniteettiin ja alttiuteen sairastua.
Mikään ei tunnu riittävän Kansanterveyslaitokselle. Lokakuussa se on nostamassa lähinnä kosmeettisesti aikuisten saantirajaa 10 µg:n tasolle eli kymmenenteen osaan EU:n suosituksesta. Kun meillä yleensä otetaan kaikenlaiset EU-normit hyvin nopeasti ja kirjaimellisesti käyttöön, niin miksi nyt tehdään poikkeus. Jos tutkimusten esiintuomat hyödyt olisivat edes osittain oikeansuuntaisia, kyse olisi jo merkittävästä vaikutuksesta sairaus- ja lääkekuluihin eli yhteiskunta säästäisi. Tämän uskoisi kiinnostavan päätöksentekijöitä keskellä säästötalkoita. Mutta nähtävästi kyse on jostain muusta: resurssien menetyksestä, arvovaltakysymyksistä, lääketeollisuuden kytköksistä....
Onneksi vielä jokainen voi itse päättää, miten suhtautuu D-vitamiinisuosituksiin ja mitä raja-arvoja haluaa käyttää. Veren seerumin mittauttaminen voi olla hyvä alku asian henkilökohtaiselle selvittämiselle sekä omille johtopäätöksille - nyt kun Kansanterveyslaitoksen suositukset tuntuvat elävän omassa todellisuudessaan. Olisi kyllä paikallaan kuulla kattavat perustelut näille suosituseroille sekä miksi tutkimustietoa ei voi soveltaa suomalaisiin.
Itse olen jatkanut jo vuosia Arvo Ylpön osoittamaa polkua, kun on pysynyt mielessä, kuinka terveitä olivat sukupolveni lapset nykytilanteeseen verrattuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Poistan asiayhteyteen kuulumattomat kommentit, jolleivat ne mielestäni tue omien arvojeni mukaista toimintaa:)