Ministerit tuhoamassa yrityksiä - tyhmyyttäänkö?

Kuva: Marika Pentikäinen

Yrittäjyys on nostettu keskeiseksi painopistealueeksi tulevaisuuden Suomen rakentamisessa. Hallitus on korostanut haluaan tukea uusien yritysten syntymistä.  On esitetty lukuja, joissa yksityiselle sektorille pitäisi syntyä lisää kymmeniä tuhansia työpaikkoja vuodessa, jotta julkisen velan kasvu ja kestävyysvaje saataisiin taitetuksi. 

Samanaikaisesti  käsitellään valtionvarainministerin ja työministerin ajamaa uudistusta, missä on tarkoituksena julkistaa lista/rekisteri yrityksistä, jotka eivät ole hoitaneet  alv- maksujen tilityksiä lain edellyttämässä aikataulussa. Tämän uskotaan puuttuvan epäterveeseen kilpailuun ja karsivan markkinoilta pois lakisääteisiä velvoitteitaan rikkovia yrityksiä. Rajana on 5000 €:n hoitamaton alv-velka, jolla yritys joutuu tähän tiukennettuun kohteluun. Nykytilanteessa noin 30 000 yritystä joutuisi tälle listalle - kyse ei ole siis pienestä marginaalista.  

Suomen Pienyrittäjät puuttuivat tähän suunnitelmaan kovin sanoin ja terävin kielikuvin, joiden pohjalta  ministerin avustaja kiirehti vaatimaan anteeksipyyntöä. Mielestäni hallituksen tulisi pyytää anteeksi yrityksiltä epäkelpoa suunnitelmaansa. Konsulttikokemukseni mukaan ministerien perustelut ovat kaukana yritysten arjesta. Näkee, ettei virkamiesten, erityisavustajien tai ehdotuksen tehneiden ministerien joukossa ole  yrittäjänä toimineita. 

Alv - käytäntö on, että yritys tilittää perimänsä alvit vähennettyinä maksamillaan alveilla aina 42 pv:n kuluttua laskutuskuukauden päättymisestä. Tästä on ministeriöissä päätelty, että yritys pitää valtion verorahaa hallussaan 42 pv, ja jos se ei hoida ajoissa rahoja eteenpäin, on kyse vilpillisestä toiminnasta. Tarkastelussa on tyystin unohdettu laskutuksen rytmi rahan kierrossa -  yritykset eivät käy keskenään käteiskauppaa.

Oikeassa elämässä yritys lähettää laskun toimituksen jälkeen ja laskussa on asiakkaalle määritelty maksuaika, yleensä 7-21 päivää. Tämän jälkeen käynnistyvät muistutus - ja perintätoimet. Asiakkaat ovat erilaisia maksukäyttäytymisessään riippuen kassavirran kulloisestakin tilanteesta. Monella on tavoitteena käyttää maksuaika kokonaan ja vähän ylikin. Suomeen on levinnyt myös kansainvälinen käytäntö, missä  isot yritykset edellyttävät alihankkijoiltaan 3 kuukauden maksuaikaa; muuten ei kaupantekoa synny. Joskus on kyse näkemyseroista, onko toimitus tilauksenmukainen vai ei ja asia vaatii jatkoselvityksiä. Ja joskus yrittäjän on pakko kirjata koko summa luottotappioihin. Taantuman aikana yritykset pyrkivät hoitamaan maksuvelvoitteensa mahdollisimman myöhään; näin menettelevät sekä kunnat että valtion laitokset.

Laskuttava yritys on tässä tilanteessa heikoilla, koska sen on maksettava alvin osuus maksamattomasta laskusta  aikataulussa, vaikka rahat eivät olisi vielä tulleet sen pankkitilille. Näin yritys joutuu hoitamaan veron, vaikka varsinaista verovelkaa ei ole edes syntynyt. Usein pankin lyhytaikainen rahoitus on ainoa tie selviytyä, koska esim. 20 000 €:n  toimituksessa  alvin osuus on jo tuo hallituksen kaavailema 5000 €:n raja, koska etenkään käsityövaltaisissa palveluissa eikä  suunnittelu - ja asiantuntijatehtävissä synny vähennettäviä alveja. 

 
Moni pienyrittäjä elää kädestä suuhun ilman  puskureita. Kun yritys sitten lipeää alv-tilityksen edellyttämästä päivämäärästä, niin hallituksen mielestä sen on jouduttava suoraan julkiselle mustalle listalle, jotta muut yritykset tietävät varoa olla tekemästä liiketoimintaa epärehellisen yrittäjän kanssa. Sama tilanne olisi palkansaajalla, joka maksaisi kuukautta tai useampaa aiemmin veronsa ennenkuin varsinainen palkka tulee tilille. Tässä suhteessa yrittäjät ja palkansaajat eivät ole tasavertaisessa asemassa. 

Uskoisin, että suurin osa myöhässä hoidetuista tilityksistä syntyy arkisista syistä yritysten välisessä rahaliikenteessä. Rästissä oleva 4 miljardin alv-velka on iso summa ja sekaan mahtuu varmasti myös väärinkäytöksiä.  Uskoisin, että alv-toiminnan automaatiota kehittämällä saataisiin summa pienemmäksi eikä vaarannettaisi kivikautisilla listausajatuksilla yrittäjien toimintaa ja tulevaisuutta. Nyt rangaistaan rehellisiä tiukalla olevia yrittäjiä muiden yritysten laiminlyönneistä. Se ei voi olla oikeus eikä kohtuus. Käsitykseni mukaan ei voi olla rikollista toimintaa, jos yritys ei pysty maksamaan veroja laissa väärin määritetyn maksupäivän mukaan. Yhden ison asiakkaan ajautuminen maksuvaikeuksiin voi kaataa näillä säännöillä monia sen yhteistyöyrityksiä. 

Hallitukselta on syytä odottaa rohkeita päätöksiä, jotka edesauttavat yritystoiminnan kehittymistä Suomessa.  Haitallisen byrokratian kasvattaminen ei ole tie tähän tavoitteeseen. Oikeat toimenpiteet löytyvät alv-käsittelyn prosessien uudelleen suunnitelusta, aikataulujen korjauksesta, alv-alarajan muutoksista ylöspäin sekä tapahtumaliikenteen automaation lisäämisestä. Silloin yrityksetkin hyötyisivät ministerien toimista ja kilpailukyky paranisi. Nyt jo 4000 suomalaista yritystä toimii Eestissä -  halutaanko tämän virran edelleen kasvavan? Hallitus käsittelee ensi torstaina suunnitelmaa; toivottavasti paremmin eväin kuin ehdotuksen tekijät.