Häivähdys valoa!

Kuva: Marika Pentikäinen

Suomen talouden ajautuessa yhä syvemmälle vaikeuksiin on hämärien näköalojen keskelle noussut myös valonpilkahduksia tulevaisuuden pitkospuiksi.

Supercellin kauppaa on hehkutettu ja syystäkin, mutta pelien liiketoiminta ei tarjoa pelastusta Suomen bruttokansantuotteen kasvutarpeelle, vaikka moni poliittinen päätöksentekijä tuntuu niin toivovan. Pelit eivät ole teollinen toimiala eivätkä pysty tarjoamaan työllistävää vaihtoehtoa perinteiselle vientiteollisuudelle. Kyseessä on liiketoiminta, jossa liikevaihto ja tulos eivät ole suhteessa  työpaikkojen määrän kanssa. Työpaikoista taitaa nytkin noin viidennes olla ulkomaisen työvoiman käsissä, koska pelialalla kilpailua käydään globaaleista osaajista.

Pelifirmoilla näyttää olevan taipumuksena pitää yritys mieluummin pienenä ja haIlittavana. Näin säilyvät porukkahenki, innostus ja vähäinen byrokratia. Esimiesportaita ei haluta. Kasvu tietyn kokoluokan yli merkitsisi riskejä kangistua kaavoihin.  Piristävän kuvan peliyrityksen todellisuudesta saa lukemalla  Hesarin haastattelun Supercellin arjesta. Pelien teko vaatii henkilökohtaista heittäytymistä, intohimoa tekemiseen, yhteisöllisyyttä ja energistä asennetta. Ja toisessa vaakakupissa on mahdollisuus tuhkimotarinaan tai tässä tapauksessa äkkirikastumiseen.

Nämä arvot eivät elä suuryrityksissä, mutta niiden avulla voisi herätellä moninaista yrittäjyyttä pienemmässä mittakaavassa.

Artikkelin painotukset  sisältävät myös  hyviä avauksia pohdittaessa tulevia paineita asiantuntijoiden johtamisessa. Olisi hienoa, että edes osa näkemyksistä herättäisi keskustelua sekä kuntien että valtionhallinnon asiantuntijoiden parissa. Julkishallinnon uudistamistarpeet edellyttäisivät uudenlaista asennetta tekijöiltään sekä heidän johtajiltaan. Pelialalla olisi tässä suhteessa annettavaa perinteiselle tekemiselle, vaikkei pallomeriä nyt virastojen ja kuntatoimistojen eteisiin tulisikaan:)

Valtionhallinnon puolellakin nimittäin tapahtuu ja luodaan uusia avauksia. Ministeri Kyllönen piti viime viikolla erinomaisen puheen koskien oman ministeriönsä uudistumista teemalla: kaikki tulee muuttumaan. Hän kiinnittää huomiota erikoisesti teknologian antamiin uusiin mahdollisuuksiin liikennepolitiikassa, korostaa siiloajattelun murtamisen tarvetta yhteistyöksi sekä korostaa strategisten kokeilujen ja lähiajan tekojen tärkeyttä. Harvoinpa on tullut eteen yhtä visionääristä tekstiä; ministeri ja hänen avustajansa ovat tehneet kotiläksynsä ja omaksuneet oman roolinsa muutoksessa.

Lisää valoa syntyisi, jos muutkin ministeriöt innostuisivat vastaavalla tavalla pohtimaan oman hallinnonalansa tulevaisuutta ja keinoja mennä eteenpäin. Jos vielä kunnat saataisiin mukaan tähän  samaan tulevaisuusjunaan, niin  rakennemuutosten säästölinjojen sijaan syntyisi uutta luovaa toimintaa, joiden avulla olisi mahdollista myönteisessä kierteessä viedä Suomea eteenpäin. Eli Supercellia mukaillen: Intohimo työhön ja sen seurauksena talous kuntoon; myös julkishallinnossa sekä kaikessa muussakin tarpeellisessa toiminnassa.

Kaikki lähtee pohjimmiltaan yksilöiden todellisuudesta: arvoista, asenteista, uskosta itseensä ja muihin kanssaihmisiin sekä elämänhalusta. Maailma on täynnä mahdollisuuksia innostuneille.  Ja yhteisö kukoistaa, jos sen yksilöt kukoistavat.