Kuka viheltää pelin poikki?

Rakenneuudistuspuheiden huminassa on hyvä tarkastella faktoja ja mitä ne kertovat Suomen nykyisestä tilanteesta ja siitä, missä on keskeisin talouden ongelma. 

Veronmaksajain Keskusliiton lukujen mukaan (luvut )viime vuonna julkiset menot veivät jo 56% BKT:stä, kun EU-maiden keskiarvo on noin 50% eli näin käytämme joko muita maita enemmän rahaa hyvinvointiin tai sitten olemme julkisessa hallinnossa muita maita tehottomampia tuon 6%:n verran. Tosin sanoihan joku ajattelija, ettei %-lukuja voi syödä:) Korkeimmat arvot löytyvät Tanskasta, Ruotsista ja kolmanneksi Suomesta eli Pohjoismainen toimintamallimme on asialle yksi selitys. 

Huolestuttavinta on kehitys, johon pitäisi pikaisesti puuttua. Noin 30 vuotta sitten tuo sama % oli 40 ja 90-luvun alun lamavuosina se nousi yli 64%:n. Myöhemman myönteisen kehityksen tuloksena luku laski takaisin 50:n pintaan vuoteen 2008 saakka, jolloin maailmantalous alkoi yskiä. Tällöin jyrkin osuuden nousu on koettu Tanskassa ja Suomessa; seuraavat nousijat ovat Kreikka ja Espanja eli nämä maat ovat EU:ssa kasvattaneet suhteessa eniten julkisia menoja eli kasvattaneet valtion velkaa. 

Kun nyt on alettu puhumaan elvytyksen tarpeesta, niin mitä tällä nyt jo lisää käytetylla rahalla on oikein tehty? 

Eräs selitys näkyy Tilastokeskuksen tuoreista luvuista viimeisen 12 kuukauden kehityksestä. Työllisten lukumäärä on pudonnut ihmeellisen vähän, vain 0.1 % kaikista YT- neuvotteluista huolimatta eli vain noin 2000 henkilöä.  Mutta kehityksen sisäinen jakautuma on mielenkiintoinen; yksityisellä sektorilla on kadonnut lähes 14 000 työpaikkaa, mutta samanaikaisesti valtiolle on syntynyt yli 6000 uutta työpaikkaa ja kunnillekin yli 4000 työsuhdetta. Eli siirtymä selittää  osin tuon julkisten menojen kasvun. Tällä vuosivauhdilla ei uskoisi, että meillä on jatkuva resurssipula julkisella sektorilla. Hyvä syy kysyä, syntyvätkö työpaikat niihin tehtäviin, joissa tarvitaan lisää suorittavia käsia vai lisätäänkö edelleen hallintoa, koordinointia ja byrokratiaa. 

Olisi aika katsoa julkisten palvelujen tuottavuuden perään ja laatia kiireiset toimenpideohjelmat kehityksen suunnan muuttamiseksi. Suomi tarvitsee julkisen hallinnon tuottavuustalkooot selviytyäkseen. Muuten kohta kaikki työlliset ovat julkisella sektorilla töissä, mutta mistä silloin tulevat palkkarahat. Hallinnoimalla ei luoda bruttokansantuotetta, vaan pikemminkin sillä on vaarana pilata kilpailukyky, jonka perään monet tahot kyselevät.