Maaseutua keskitetään

Olen asunut 70 elinvuodestani 60 kaupungeissa ja nyt viimeiset 10 vuotta ns. haja-asutusalueella  (termi kuin suoraan DDR:stä:). Yhdyn täysin laulun sanoihin: maalla on mukavaa ja samalla myönnän, että yhteiskuntarakenteen kannalta ei välttämättä tehokasta. Herää vain kysymys, onko ihmisen elämän palveltava tehokkuustavoitteita vai löytyisikö muitakin arvoja: viihtyminen, luonto, kotieläimet, puutarhanhoito, yhteisöllisyys; kullakin meistä omat arvostuksensa.

Joka tapauksessa nykyiset hallinnolliset ratkaisut haluavat keskittää ihmiset myös maaseudulla taajamien alueelle. Kesäasuntojen muuttaminen vakituiseen käyttöön on monissa kunnissa lähes mahdotonta paikallisten taajamien ulkopuolella. Kyläkouluja ajetaan alas.  Mummot ja papat pyritään ohjaamaan monissa kunnissa kirkonkylien palvelutaloihin ja muihin tuettuihin asumismuotoihin. Onhan siellä kunnallisella kotiavulla mahdollisuus hoitaa pienemmällä väkimäärällä enemmän yksilöitä. Kunnallistekniikka ulottuu jokaiseen asuntoon, puhtaanapito on helppoa ja ruokapalvelut voidaan hoitaa keskitetysti. Näinhän se varmaan kunnantalon työpöydän ääressä istuen  onkin.

Mutta jos asiaa ei tutkailtasi pelkästään hierarkisesti ylhäälä alas, vaan yksilöiden tarpeista lähtien, niin löytyisi muitakin malleja toimia, eikä välttämättä kuntatalouden kannalta kalliimpia. Mietin jatkossa ikäihmisten maailmaa, kun se alkaa itselläänkin tulla läheiseksi.  Maaseudulla on jäljellä entinen kylärakenne, jossa naapurit tuntevat toisensa, talkootyötä osataan ja auttamisen halu on hengissä. Sen turvin moni vanhus sinnittelee omassa kodissaan loppuelämänsä kissaansa tai koiraansa silitellen, kunnes tarvitsee sairaalahoitoa.

Koska elämme nykyään entistä vanhemmiksi, niin yhä useampi  yli 90 vuotias on edelleen kykenevä elämään omassa kodissaan. Ja usein tekeekin niin ja välttää joutumasta tekemisiin viranomaisten kanssa peläten siirtoa pois kotoa, kun kaikki hygienia- ja puhtausvaatimukset eivät välttämättä kotioloissa täyty. He tarvitsisivat naapuriavun oheen  myös palveluja kotiinsa ja kunnalla olisi tehtävänsä tässäkin mallissa. Yksityinen monipalveluauto voisi hoitaa tilausperiaatteella toimien asiakkaidensa ruoka-, apteekki-,posti, kirjasto -ym asiat. Sen monitaitoinen kuljettaja jopa saattaisi pilkkoa puita, tehdä lumitöitä ja hoitaa muita kotiaskareita  maksua vastaan. Keskitettyjen asumispalvelujen sijaan vanhukset saisivat kuntaseteleitä, mikäli eivät itse pysyisi maksuja hoitamaan. Näin he voisivat työllistää yksityisiä kodinhoitajia ja mökkitalkkareita. Pelkkä ajatus  törmää kunnallisen organisaation sektorirajoihin. Siilojen yli on vaikea konseptoida palveluja kuntalaisten tarpeisiin.

Maaseudulla tarvitaan joka tapauksessa asujamistoa perustuotantoon, metsätalouteen ja matkailuun liittyen. Vanhusten palveluilla työllistettäisiin siellä muutenkin asuvia ihmisiä sivuammatteihin, ehkäpä mahdollistettaisiin jopa uusia työpaikkoja kalliiden taajamien ulkopuolelle.

Olisi se aika hienoa, jos ihminen saisi itse valita elämäntapansa iästä ja kunnasta riippumatta ja samalla  olla kuitenkin myös kunnallisten palvelujen piirissä jopa haja-asutusalueella, jos siellä kokee olevansa onnellinen. Mutta kyllähän vanhat kannotkin nykyään siirretään energiatuotantoon:)