Media teknologiakehityksen jarruna?

Teknologia muuttaa toimialoja. Herkimpiä muutokseen ovat ns. tietointensiiviset  liiketoiminnat. Pohjoismaissa olemme läpikäyneet  muutoksen pankkialalla; sama muutos on vielä kesken eteläisimmissä EU-maissa, joissa pankkikonttorien verkosto peittää edelleen parhaat liikepaikat ja toimialan rakennemuutos on vasta tulossa.  Rakennemuutokset tapahtuvat hitaasti ja vievät aikaa kymmeniä vuosia ja todella vaikuttavat syvällisesti kaikkiin toimintatapoihin, eivätkä ole hallituksen kaipaama pikalääkitys olemassaoleviin ongelmiin.

Monilla toimialoilla sama muutos on edelleen käynnissä ja etenee aiheuttaen paineita vanhoihin rakenteisiin. Suomessa kipuilua on monilla alueilla. Paperiteollisuudesta ja sen koneista elävässä maassa on jo opittu, että paperin käyttö etenkin lehdistön osalta on voimakkaassa laskussa eri puolella kehittyneitä maita. Lehtitalot yrittävät löytää oman viisastenkivensä. Globaalilla alalla tapahtuu isoja siirtoja: omistusjärjestelyjä, alasajoja, digituotteita, uusia hinnoittelumalleja ja yhteistyökuvioita.

Suomessa olemme totutelleet Hesarin ulkoasun muutokseen. Verkkolehdet tulevat lisääntyvästi maksullisiksi. Monet lehdet kamppailevat kannattavuusongelmien kanssa. Henkilöstöä vähennetään. Työmarkkinajärjestöissä säkenöi. Kaikki nämä ovat rakennemuutoksen alkuvaiheen ilmiöitä. Media, jonka pitäisi voimalla liikkua ajassa ja olla suunnannäyttäjänä tulevaisuuteen johtavalla tiellä, tuntuu istuvan syvällä omissa juoksuhaudoissaan tunnistamatta tekniikkavetoista maailmanmenoa ja sosiaalisen median merkitystä..

Näin journalismin oma huono sopeutuminen uusiin mahdollisuuksiin aiheuttaa ymmärtämättömyyttä myös koko yhteiskuntaa muokkaavien trendien suhteen. Muuten on vaikeata ymmärtää, kuinka vähän palstatilaa ja muuta näkyvyyttä saavat uudet haasteet ja innovaatiot koskien tietoverkkoja, uusia materiaaleja, patentteja ja  sovellusmahdollisuuksia. Vain muutama erikoislehti kertoo kehityksestä lähinnä asiantuntijoille. Suuri yleisö jää tavoittamatta ja monelle jo lähitulevaisuutta olevat mm robottiautot, 3D-tulostimet ja grafeenin sovellukset jäävät tuntemattomiksi.

Journalismin murrosta kuvaa hyvin oheinen Emily Bellin haastattelu. Kuinkahan moni toimittaja Suomessa osaa koodausta ja tietojenkäsittelyä siinä määrin, kun Emily pitää nykyajassa tarpeellisena. Toivomuslistallani olisi kasvava määrä IT:tä ymmärtäviä ja osaavia toimittajia, jotta myös yhteiskunnallinen  teknologiatietoisuus kasvaisi ja ymmärrys paranisi eri päätöksentekoportaissa.