Miksi valokuitu ja sähkökaapeli eivät mahdu samaan ojaan?

 www.kainuu.fi

Suomessa on edelleen virallisesti käynnissä koko maan kattava valokuituun perustuva laajakaistahanke, jossa on luvassa nopea kiinteä yhteys max 2 km:n päähän jokaisesta asutusta kiinteistöstä: Laajakaista kaikille 2015. Käytännössä teleoperaattorit ovat keränneet pois kiinteitä puhelinyhteyksiä ja tarjonneet maaseudulle nettitikkuyhteyksiä.
Monilla seuduilla, joissa kuntarahoitus on ollut laajakaistahankkeelle valmiina, ei ole löydetty markkinavoimaa, joka olisi kiinnostunut toteuttamaan yhteyden. Suomen haja-asutusalueet eivät ole kiinnostavia yksityisille businesyrityksille. Liikenneministeriö aikanaan vain naivisti uskoi, että markkinavoimat hoitavat infrastruktuurin harvaan asutussa maassa. Poliittisesta virhenäkemyksestä ei vaan kukaan joudu vastuuseen, mutta onhan ihmeellistä, että tulevaisuuden tärkein infrastruktuuri:  tieverkoston ja rautatieverkoston seuraava liikenneverkosto,  on jätetty yksityisten yritysten mielenkiinnon varaan.
Ns. Tapanin myrskyn seurauksena energiantuottajat ovat asteittain lisänneet maakaapelointia sähköverkon osalta. Omalla paikkakunnallamme on käynnissä kymmeniä kilometreja kattava kaivintyö, missä ilmajohdot pistetään tienvierusojaan. Tosin työmaa pysähtyi, kun paikallinen ELY-keskus ei ole antanut 8 kk sitten jätettyyn lupahakemukseen vihreää valoa, kun kaapeli pitäisi vetää kantatien alitse. Ihmeellistä, että jossain virastopöydän ääressä asuu osaaminen asiasta, joka hoituisi tien alitse poraamalla liikennettä häiritsemättä. Tämän tehottoman toiminnan ja turhien säädösten seurauksena urakoitsijan koneet ja miehet seisoivat aikansa ja ovat nyt kadonneet jättäen jälkeensä keskeneräisen työmaan.
Ihmetykseni oli suuri, kun selvisi, että samaan kaivantoon ei ollut edes aiottu vetää valokaapelia, vaikka paikkakunnalla odottaa toteutustaan myös Laajakaista kaikille - hanke. Laajakaistahankkeissa suurin kustannustekijä on kaivuutyö, ei kaapeli ja terveellä järjellä ajatellen nyt olisi ollut win-win tilanne hoitaa homma kerralla kuntoon.
Näin käy, kun kansallinen infra jätetään yksityisten yritysten varaan. Yhteistyö ei ole yritysten, vaan asiakkaiden intresseissä eli meidän suomalaisten. Yhteistyö syntyy vain, kun yritykset siitä hyötyvät, ei siksi, että se olisi järkevää. Sopivasti löysin Energiateollisuuden lausunnon kuluvalta elokuulta Liikenneministerön kyselyyn yhteistyöhankkeista. Sitä lukiessa meni viimeinenkin toivo, että mitään järkevää tapahtuisi lähitulevaisuudessa. Syy on enemmänkin hallinnon byrokratiassa kuin yritysten tahtotilasta. Ei yksityisiltä yrityksiltä voi odottaa vääntöjä, kun säädökset asettavat kapuloita rattaisiin.
Kun tänään Heurekassa todettiin virallisesti, että Suomen ongelma on ylimitoitettu julkinen sektori, niin tässäkin on yksi käytännön todiste. Turhat pikkutarkat ja vanhentuneisiin teknologioihin perustuvat säädökset ja niiden estävä vaikutus pois, niin terve järkikin voisi taas löytyä ja laajakaista sekä sähkökaapeli mahtua samaan kaivantoon.