Taustastani johtuen kuulun teknologiamyönteiseen osaan ihmiskunnasta ajatellen, että monet nykypäivän haasteet ja ongelmat voidaan toivottavasti tulevaisuudessa ratkaista uusien innovaatioiden ja teknologioiden avulla. Teknologiamuutos ei käsittääkseni tule arjessamme hidastumaan, vaan pikemminkin nopeutumaan. Ne globaalit alueet pärjäävät, jotka ottavat nopeimmin uudet mahdollisuudet käyttöönsä ja niiden alueiden talous kärsii, jotka välttelevät ja odottavat muiden kokemuksia. Tästähän on näkyvissä jo ilmentymiä EU-alueen hitaasta omaksujan roolista suhteellisen kilpailukyvyn menetyksenä globaalilla markkinalla.
Suomi tarvitsee päätöksenteossa sekä hallinnon että yritystoiminnan alueella enemmän näkemystä uusien tekniikkojen vaikutuksista ja mahdollisuuksista. Nyt julkinen keskustelu pyörii rakennemuutoksen sanahelinässä. Sen sijaan pitäisi keskustella teoista, joilla Suomi varmistaa osuutensa tulevaisuuden globaalissa kilpailussa. Niissä teoissa tekniikalla olisi paljon annettavaa.
Obama esimerkiksi toisen hallintokautensa alussa pitämässään linjapuheessa korosti 3D-tulostuksen merkittävyyttä ja USA:n panostuksia pysyä sen hyödyntämisen kärkimaana. Yhtenä argumenttina oli jopa teollisen tuotannon siirtäminen takaisin pois halpamaista, kunhan saadaan luoduksi riittävä infra uudelle toimintatavalle. Minun on vaikea kuvitella ketään nykyisistä Suomen poliittisista päätöksentekijöistä puhumassa innostavasti uusista teknisistä avauksista. Enemmän tuntuvat bongailevan kasveja:)
Aika näyttää, miten homma etenee ja saadaanko siten uutta kilpailuvoimaa USA:n teollisuudelle. Ainakin on yritystä, mikä jo näkyy monina tuotekokeiluina, koulutusprojekteina, laitetyyppeinä, uusina valmistusmateriaaleina eli toimeliaisuutena ja tekoina yhteiseen suuntaan. Suomen hallitus ei nähtävästi koe asiaa kehittelyn arvoisena, koska tekoja ei näy missään. Pikemminkin tuntuu, että puheenvuoroissa pelätään nykyistenkin työpaikkojen menettämistä, jos automaatiota tulee lisää. Näin työnnetään pää pensaaseen ja odotetaan siellä, että paha uni menisi pois. Mutta saman ajan käyttävät muut uusien toimintatapojen omaksumiseen ja työn löytymiseen niiden puitteissa uusilla osaamisalueilla. Hitaat reagoijat jäävät tässä junassa katsomaan vierestä katoavia työpaikkojaan.
Tarkoitukseni on jatkossa blogini puitteissa nostaa esille yksittäisiä uusia teknisiä mahdollisuuksia, joista tarvittaisiin keskustelua myös Suomessa, joka vielä 1990-luvulla tunnettiin maailmalla innovatiivisena kehittäjänä ja vahvana insinööriosaamisen maana.
Miten päästäisiin takaisin 1990-luvun tasolle- aika karmaiseva kysymys nopeasti muuttuvassa maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Poistan asiayhteyteen kuulumattomat kommentit, jolleivat ne mielestäni tue omien arvojeni mukaista toimintaa:)